Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 7

Zayn
Työnnän vasemman käteni mustien farkkujeni taskuun, ja oikealla kädellä haron hiuksiani. Vilkaisen tyttöporukkaa vieressäni, jotka alkoivat heti hihittämään ja kuiskailemaan huomatessani katseeni. Kävelen heidän ohitse ja pyörittelen silmiäni. Juuri nyt en jaksa ollenkaan tyttöjä. Vain Niallia.

Puhallan ilmaa keuhkoistani ja työnnän olkapäälläni vessan oven auki. En edes huomaa alakuloisen näköistä poikaa joka istuu hanojen vieressä pöydällä.

Nojaudun hanaa vasten ja suljen silmäni yrittäessäni hengittää rauhallisesti. Minulla on välillä pieniä - oikeastaan joskus ei niin pieniä - vihanhallintaongelmia, ja olen muutamaan otteeseen hakannut koulun oppilaita ollessani todella vihainen. Olen yrittänyt kuitenkin päästä siitä eroon, ja rauhallisesti hengittäminen auttaa. Nyt kuitenkin se ei oikeastaan auta. Puristan käteni nyrkkiin, ja tunnen kuinka kynteni painuvat kämmeniini. Sen tuottama kipu auttaa minua rauhoittumaan.

"Ootko kunnossa?" kuulen hiljaisen, varovaisen äänen. Tunnistan sen ihanan irlannin aksentin heti. Käännyn katsomaan oikealle, ja näen hänet istumassa tasolla, kauniit merensiniset silmät ammollaan.

Raotan suutani, mutten keksi vastausta. Painan katseeni takaisin alas. Niall on syy, miksi olen näin hermostunut ja vihainen. En ole Niallille vihainen, vaan itselleni. Koska Niall ajaa minut hulluksi tuolla täydellisyydellään. Ja se saa minut myös hulluksi, koska tiedän että Niall ei ikinä tule pitämään minusta. Ja että hän tulee aina torjumaan minut, kuten eilen Horanien talossa.

"Zayn?" Niall kysyy vielä äskeistä hiljempaa. Vedän syvään henkeä, suoristan selkäni ja käännyn katsomaan Niallia. Kävelen hänen eteensä, ja katson syvälle hänen hämmentyneisiin silmiin hieman tuimasti. Astun ihan kiinni tasoon, ja vedän Niallin polvista häntä lähemmäs itseäni. Seison nyt Niallin jalkojen välissä. ;)

Niall kurtistaa hieman kulmiaan, mutta en välitä. En voi ajatella selkeästi juuri nyt. Tiedän, että tulen katumaan tätä myöhemmin, mutta ihan sama.

Vien kasvoni lähes kiinni tuon omiin, ja katsoessani hänen silmiinsä tuima ilmeeni heltyy välittömästi. Ei tuollaisia kasvoja voi katsoa vihaisesti. Nuolaisen huuliani pienesti, ja raotan suutani. Vien kasvoni tuon korvan juureen. Sitten, painan huuleni ihan tämän korvalehden alapuolelle. Hänen samettinen iho on ihanan pehmeä.

Tunnen Niallin jännittyvän, joka saa minut lopettamaan.

"Tiedän, että pidät musta. Miksi pidättelet itseäsi?" kuiskaan, ja vien toisen käteni Horanin niskan taakse. En oikeasti usko, että hän pitää minusta. Mutta se vain kuulostaa niin hyvältä. Ja voihan sen toisteleminen saada hänet oikeasti epäilemään tunteitaan. Kuulen tämän vetävän henkeä.

Painan huuleni uudelleen toisen kaulalle, ja alan tehdä siihen pientä jälkeä. En niin isoa, että se näkyisi juurikaan, mutta juuri sen verran että se on hieman herkkänä tämän jälkeen.

Liikutan huuliani alemmas Niallin kaulaa, lähemmäs hänen kasvojaan. Suutelen hellästi hänen aataminomenaansa, kuljettaen kättäni hänen selkäänsä pitkin.

Sitten, vetäydyn hieman kauemmas, niin että näen hänen kasvonsa. Silitän toisella kädelläni Niallin poskea, hieman kallistaen päätäni. Virnistän pienesti, ja astun hiukan kauemmas. Sitten käännyn ja kävelen ulos.

Kävellessäni tyhjää käytävää pitkin kohti biologian luokkaa, virnistän itsekseni äsköistä muistellen. Niallin iho oli niin pehmeä ja maidonvalkea, että olisin mielelläni tehnyt enemmän isoja jälkiä tämän kaulaan, mutta en viitsinyt. Vielä ainakaan. Ehkä jonain päivänä. Ei, vaan jonain päivänä. Minulla on nimittäin suunnitelma. Aion saada Niallin itselleni, hinnalla millä hyvänsä.

// okeei eli tällanen luku! en tiiä osaanko kirjottaa ollenkaan tollasta mitä täs luvus oli mut toivottavasti se ei ollu ihan kuraa xd mut wau, melkeen 300 lukukertaa! o.o suuret kiitokset kaikille ketä on lukenu! :*
ps haluutteko et jos lisään vähän larrya tähän tarinaan? ja haluutteks et kirjottaisin harryn tai/ja louisin näkökulmasta kans? jos haluutte kertokaa ihmeessä :)