Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 16

Niall

Vedän harmaan hupparini vetoketjun kiinni ja työnnän käteni mustien farkkujeni taskuihin. Vilkuilen hermostuneena ympärilleni kävellessäni nopeaan tahtiin. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin jäätävän kylmän tuulen iskiessäni vasten kasvojani.

Vaikka olikin jo huhtikuu, on silti niin hemmetin kylmä. Tai nyt on, ei muutama viikko sitten vielä ollut. Nyt tuntuu ihan syksyltä. On jo niin pimeääkin, vaikka kello on vasta vähän yli kymmenen. Pimeys taitaa kyllä johtua suurimmaksi osaksi lähes mustista pilvistä, jotka peittävät taivaan.

Olen tulossa Louisilta. Jouduin kävelemään takaisin, koska äitini ei voinut hakea minua takaisin kotiin, vaikka oli kyllä ehtinyt heittämään minut Louisille. Matka ei ole kovin pitkä, mutta en silti haluaisi kävellä. En tiedä miksi, mutta minulla on outo tunne sisälläni, että jotain kamalaa tulee vielä tapahtumaan tänään. Toivottavasti se on vaan jokin outo vaikutus niistä tosi tulisista sipseistä, joita minä ja Louis ahmimme noin tunti sitten.

On lauantai-ilta, ei siis mikään paras hetki kävellä ypöyksin tällaisella epäilyttävällä seudulla. Heikko tihkusade alkaa kastelemaan vaaleita hiuksiani. Huokaisen turhautuneena. Tietenkin juuri nyt alkaa satamaan vettä. Se ei kyllä ole ihmekään noiden pilvien takia. Voi olla, että tämä tihkutus yltyy kohta kunnon rankkasateeksi.

Puhelimeni helähtää taskussani, joka säikäyttää minut perin pohjin. Kaivan kultaisen iPhoneni esiin ja avaan sen. Hymy kiipeää huulilleni huomatessani viestin lähettäjän. Zayn. Poikaystäväni. En ole vieläkään tottunut ajatukseen, että voin kutsua häntä nyt oikeasti omakseni.

Zayn kysyy, mitä minulle kuuluu. Se, että tiedän hänen oikeasti välittävän ja olevan kiinnostunut, saa hymyni vain levenemään. Vastaan pikaisesti että olen menossa kotiin, ja tungen puhelimen takaisin taskuuni.

Puraisen alahuultani. Olen nyt juuri sellaisella alueella, mikä on täynnä epäilyttäviä ihmisiä ja pummeja ja kaikkea tosi inhottavaa. Vihaan tätä seutua, mutta aina kun menen Louisille tai tulen sieltä, joudun kävelemään tämän seudun läpi. Tai voisinhan minä kiertääkin sen, mutta matkasta tulisi paljon pidempi. Eikä minulla ole nyt energiaa mihinkään vaellukseen, joten minun on vain käveltävä tämän läpi.

Tuijotan sateen jäljiltä märkää asvalttia ja toivon, ettei kukaan tule minua vastaan nyt. En normaalisti olisi näin hermostunut ja pelokas, mutta se epämiellyttävä tunne ei ole kadonnut mihinkään. Ehkä pitäisi vain pyytää Zaynilta kyytiä kotiin. Mutta sitten joutuisin odottamaan paikoillani jossain, ja en sitäkään haluaisi tehdä.

Äkkiä kuulen kovaäänistä puhetta ja naurua edestäpäin. Jähmetyn paikoilleni, ja nostan katseeni. Valaistus on huono, vain muutama katulamppu toimii ja suurinosa vilkkuu ärsyttävästi, ja on tosi sumuista. Tihkusadekin heikentää näkyvyyttä,
joten menee hetki ennen kuin edes näen kaukana muutaman ihmishahmon, kävelemässä minua kohti. He pitävät kovaa meteliä ja kävelevät vähän huterannäköisesti, ja jokin heidän äänissään vain... ei kuulosta ihan selväjärkiseltä.

He ovat luultavasti siis kännissä. Voi hitto. Se ei yleensä tiedä mitään hyvää. Vilkuilen ympärilleni ja mietin, mihin voisin mennä piiloon heiltä, ihan vain varmuuden vuoksi. Mutta mitään paikkaa ei näy, ja he ovat jo melko lähellä, noin kahdenkymmenen metrin päässä.

"Hei, onko toi se? Se... rääpäle?" kuulen pian aivan liian tutun äänen sanovan. Ei helvetti. Miksi minulla on näin surkea tuuri? Ei tämä ihan oikeasti voi olla mahdollista...

Totta kai, vastaantulijat ovat Andrew, Zac, James ja Liam. Tietysti juuri ne henkilöt, ketkä haluaisinkin nähdä (huomatkaa sarkasmi).

"Se on se!" Zac kiljaisee ja nauraa todella, todella epämiellyttävästi.

"Voi paska", kuiskaan ja tuijotan uhkaavannäköisiä hahmoja, jotka ovat jo lähelläni. En saa otettua askeltakaan, olen niin paniikissa. Kuulen puhelimeni pitävän taas ääntä, mutta en tee elettäkään ottaakseni sitä esiin.

"Mitäs tämmönen pikkupoika tekee ulkona tähän aikaan?" Andrew kysähtää humalaisella äänellä. Silmäilen heitä kaikkia vuoronperään. Ainut, joka ei taida olla ihan niin kännissä on Liam. Olenkin kuullut, ettei hän juo paljon. Hän ei myöskään tupakoi, koska haluaa pysyä hyvässä kunnossa. Hän on kai nyrkkeilijä, tällaista olen kuullut - en kyllä muista keneltä.

En saa sanaakaan suustani, tuijotan vain pelokkaasti edessäni seisovia nuorukaisia. Hetkeen kukaan ei tee mitään, kunnes Zac aiheuttaa minulle sydänkohtauksen työntämällä minut vasten lähintä, punatiilistä seinää vasten ja painaa kätensä kovakouraisesti kaulalleni.

"Eikö äiti ole opettanut, ettei ulkona saa liikkua kymmenen jälkeen?" Zac kysyy pilkkaavalla äänellä, ja hänen silmissään on sekava katse.

Zacin ote kaulastani tiukkenee hetki hetkeltä, ja hengitys alkaa olla vaikeaa. Paniikki kasvaa sisälläni, ja tunnen naamani muuttuvan punaiseksi. Yritän vinkua jotakin, mutten saa edes henkeä.

"Zac, riittää", Liam pelastaa minut juuri ennen kuin näkökentässäni sumenee lopullisesti. Zac hellittää otteensa ja päästäessään irti en voi muuta kuin lyyhistyä maahan.

"Ei me nyt sitä aiota hengiltä kuristaa", Liam tokaisee sitten. Hän ei kuitenkaan tarkoita, ettei minuun saisi enää koskea.

Zac siis suuntaa kovan potkun suoraan  vatsaani. Inahdan tuskissani, ja käperryn niin pieneksi kuin pystyn. Muutkin alkavat potkimaan minua, eri puolille kehoani - jalkoihin, selkään, enimmäkseen vatsaan ja rintakehään. Kyyneleet polttelevat silmissäni ja en voi ajatella muuta kuin että minuun sattuu, sattuu niin paljon.

He eivät ole ennen potkineet näin kovaa, tällaisella voimalla. En ole koskaan tuntenut näin kovaa kipua. Tämä on ehkä pahinta ikinä.

Yhtäkkiä joku iskee älyttömän kovan potkun suoraan takaraivooni, sitten naamaani. Näkökenttäni sumenee nopeasti sen jälkeen, ja pian en näe muuta kuin pimeää. Hieman sitä ennen näen kaukaa epäselvän hahmon, joka huutaa vihaisesti kiusaajilleni. Pian potkut loppuvat, ja kuulen juoksuaskeleita, jotka kaikkonevat hiljaa. Sitten silmissäni pimenee lopullisesti.

// sain kirjotettua uuden luvun! kirjotin tän itse asiassa äsken alusta loppuun, koska sain aikasemmin tosi hyvän idean tähän! eli nyt kun mulla on taas inspiä ja ideaa jatkaa niin kirjotan varmaan aika nopeasti lukuja, ainakin toivon niin (: hahaha tää idea on aika hemmetin hyvä, vaikka ite sanonkin XD
kommentoikaa pliis mielipiteenne, sekin auttaa mun inspin lisääntymisessä jos kommentoitte (: :*