Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 6

Niall
Huokaisen syvään, ja katsahdan ystävääni Louisia joka selittää innoissaan jostain jalkapallopelistä. Yleensä kuuntelisin aivan mielelläni, mutta nyt ajatukseni ovat vähän muualla. Arvaa kenessä.

Astumme matikan luokkaan, ja näen lähes heti Zaynin, Harryn ja Liamin istumassa luokan keskiosassa. Zayn vilkaisee minua nopeasti, mutta käännän katseeni pois. Ennen sitä huomasin Harryn flirttailevan katseen Louisin suuntaan. Louis luultavasti vastasi samalla tavalla, hän on nimittäin kertonut että tavallaan pitää Harrysta. En kyllä tajua miksi.

Kävellessäni kolmikon ohi Harry yrittää kampata minut. Pysyn pystyssä, koska Louis auttoi minua. Muuten olisin luultavasti kaatunut ja nolannut itseni. En kuitenkaan usko että Louis toruisi Harrya mitenkään, ja ei hän torukaan. Se on Lousissa outoa. Hän auttaa minua parhaansa mukaan kun joku on minulle ilkeä, mutta ei ikinä sano kiusaajille mitään. No, sentään auttaa.

Tunnin jälkeen kerään nopeasti kirjani, ja tungen ne huolettomasti reppuuni. Kävellessäni ovea kohti kuulen matikan opettajamme, Samuelsin kutsuvan minua. Käännyn väsyneesti häntä kohti, ja kävelen hänen luokseen. Juuri nyt en jaksaisi mitään keskittymiseeni liittyviä saarnoja, olen tarpeeksi ärtynyt jo valmiiksi.

"Olet varmaankin tietoinen siitä että olet tosi hyvä matikassa, vai mitä?" Samuels kysyy toista piirrettyä kulmaansa kohottaen.

Nyökkään vain. Matikan osaaminen tulee luonnostaan, en oikeastaan lue sitä yhtään normaalia enempää.

"Olen päättänyt, että sinun tulee opettaa Zayn Malikia koulun jälkeen", Samuels sanoo, ja sillä sekunnilla minun tekisi vain mieli vajota maan alle.

"Miksi mun? On tässä ryhmässä muitakin hyviä matikassa", sanon ja katson anovasti Samuelsia.

Hän kuitenkin vain pudistaa päätään. "Olen varma, että olisit pätevä tähän hommaan. Sanoin jo Zaynille, että opetat häntä koulun jälkeen jomman kumman luona, tai vaikka kirjastossa. Hän lupasi puhua sinulle siitä", Samuels kertoo ja näyttää minulle merkin poistua.

Nyökkään masentuneesti ja laahustan ulos luokasta. Miksi juuri minä, miksi juuri minä...

Säikähdän kuoliaaksi kun näen Zaynin seisovan oven vieressä. Katson häntä silmät selälläni. Salakuuntelikohan hän minun ja opettajan keskustelua?

Vedän matikan luokan oven kiinni ja kohotan kulmiani Zaynille.

"Sä varmaan kuulit Samuelsin uutiset", Malik sanoo hieman kysyvällä äänellä. Nyökkään vain.

"Tuun teille neljältä", Zayn sanoo, iskee silmää ja lähtee astelemaan itsevarmasti kohti ruokalaa, taakseen katsomatta.

Jään vain tuijottamaan hänen peräänsä. Olisi vain pitänyt jäädä kotiin.

*****************

Astelen väsyneenä olohuoneeseen ja lösähdän sohvalle. Vilkaisen seinällä roikkuvaa kelloa. Varttia vaille neljä. Zayn tulisi ihan kohta, ja joutuisin viettämään pari tuntia hänen kanssaan KAHDESTAAN ja opettaa hänelle matikkaa. En todellakaan tule nauttimaan tästä.

Pian ovikello soi. Nousen raskaasti huokaisten valkoiselta nahkasohvalta, ja matkalla ovelle haron hiuksiani parempaan asentoon. Eteiseen päästyäni avaan oven, jonka takana seisoo yllätys yllätys Zayn.

Zayn astuu sisälle sanomatta paljon mitään. Hän riisuu kenkänsä ja jättää ne sikin sokin lattialle.

Lähden kävelemään kohti yläkertaan johtavia portaita, olettaen Zaynin seuraavan. Ylös päästyäni kävelen huoneeseeni ja jään odottamaan Zaynia. En tosiaan tiedä mitä tästäkin tulee.