Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 27

Zayn

Juoksen pari muutaman kivisen portaan ja terassin katoksen alle päästyäni pudistan vaatteistani vettä ja ravistelen hiuksiani. Ne ovat märät ja sekaisin, mutta yritinkin aiemmin peilin edessä saada ne näyttämään sotkuisilta, se on seksikästä - ainakin Amanda sanoi niin minulle joskus. Päälläni on tummansininen, melkein musta kauluspaita ja mustat farkut. Halusin vähän panostaa, nyt kun pitkästä aikaa pääsen juhlimaan.

Soitan ovikelloa, ja puraisen huultani. Vaikka en haluakaan myöntää sitä, odotan vähän miten upealta Amanda näyttää. Tiedän, että hän on varmasti panostanut. Hän ja hänen paras ystävänsä Brooke laittautuvat aina bileisiin todella upeasti, olen ennenkin kiinnittänyt heihin huomiota. Siis ennen Niallia, ennen kun tajusin olevani homo.

Pian ovi avautuu, ja Amandan sijaan näenkin hänen äitinsä. Hymyilen ystävällisesti.

"No oletpas sinä komeana! Tule vaan peremmälle", Ashley sanoo. Kiitän naurahtaen ja astun sisään upeaan taloon. "Amanda on vielä yläkerrassa, voit varmasti mennä sinne", hän jatkaa, ja nyökkään. Kävelen portaat ylös ja Amandan huoneen ovelle päästyäni en sen koommin ajattele koputtaa vaan astun suoraan sisään. Pysähdyn ovelle, kun nään Amandan alusvaatteissa, upea hopea kimalteleva mekko kädessään.

"Zayn, mitä vittua", tyttö huudahtaa ja vie mekon peittämään vartaloaan.

"Oho, sori!" pahoittelen, mutta en voi olla vähän naurahtamatta.

"Jopa mun isä tajuaa koputtaa ennen kun tulee mun huoneeseen", hän tuhahtaa ja vetää mekon päälleen. Silmäni laajenevat hieman, wau. Amanda on kyllä mielettömän seksikäs. Pakko myöntää.

"Ootpas sä kaunis", hymähdän, ja kohotan vähän kulmiani. Tyttö hymyilee ja heittää kiharrettuja hiuksiaan pois olaltaan. "Tiedän."

"Ja itsevarma", lisään naurahtaen. Amanda sujauttaa hopeat korot jalkaansa ja kävelee luokseni.

"Säkin näytät ihan kivalta", hän sanoo hiljaa ja iskee silmää. Hymyilen vinosti ja seuraan häntä, kun hän kävelee ulos huoneestaan alakertaan. Eteisessä tämä pukee mustan nahkatakin päälleen ja vilkaisee vielä peilistä, onko meikit varmasti hyvin.

"Äiti, me mennään nyt!" hän huudahtaa, ja avaa ulko-oven. Lähden jo kävelemään mopoani päin, jonka jätin tienreunaan, mutta Amanda naurahtaa epäuskoisesti.

"Luuletko, että tulisin ton kyytiin tässä mekossa?" hän sanoo. Käännyn katsomaan häntä kohottaen toista kulmakarvaani. Amanda virnistää ja kävelee autotallia kohti, joka on talon vasemmalla puolella. Sinne päästyään hän avaa sen oven, jonka takaa paljastuu kaksi upeaa, superkallista autoa. Toinen on valkoinen Audi, sedan -mallia. Toinen on musta farmari, myöskin Audi. Wau.

"Tottakai sulla on oma auto", puuskahdan, kun Amanda kävelee valkoisen auton luokse ja astuu ajajan paikalle. Kävelen auton luokse, katsoen sitä ihaillen. Minulla ei ikinä olisi varaa omaan autoon. 

Noelille ei ole pitkä matka Amandalta. Radiosta tulee The Weekndin kappale. Emme puhu oikeastaan mitään, en ole kauheasti juttutuulella. En oikein tiedä mistä se johtuu. Katselen alas kenkiäni ja pureskelen alahuultani. Mielessäni on pyörinyt paljon se kohtaaminen Niallin kanssa tänään aikaisemmin koulussa. Valehtelin hänelle. Taas. Se tuntuu pahalta. En ennen ole välittänyt ollenkaan, jos olen valehdellut jollekin, enkä ole miettinyt sitä sen enempää. Niallin kanssa se on ihan eri juttu, en tajua miten olen edes pystynyt siihen. Niall on niin ihana ja hyvä ihminen, ja minä taas olen täysi vastakohta. Pelkästään se, että kohtelen häntä huonosti ja vielä tiedostan sen itse, kertoo jo paljon miten paska ihminen olen. Niall ansaitsisi parempaa, ja olen tämän viikon aikana miettinyt, pitäisikö vain antaa hänen mennä etsimään sellaista. Pitäisi. Mutten vaan halua. En halua menettää ihanaa, pelastavaa enkeliäni.