Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 25

Zayn

Havahdun hereille, kun olen tippumassa sängyltä. Alan säikähtäneenä räpiköidä estääkseni putoamisen, mutta se vain aiheuttaa sängyltä pois liukumisen. Tömähdän kovalle puulattialle ja vaikeroin. Ei ole ensimmäinen kerta, kun näin käy. Jostain syystä aina nukkuessani käännyn niin että olen aivan reunalla, yleensä pää edellä tippumassa alas. Mukanani tippui vaaleanpunainen tyyny. Hetkinen. Minulla ei ole vaaleanpunaisia tyynyjä.

Samassa huomaan sängyn reunalta kurkistavan pienen pään, jonka ruskeat hiukset ovat aivan sekaisin. Kurtistan kulmiani, kunnes eilinen muistuu mieleeni. Aivan. Nukahdin tänne taas. Varmaan kolmas kerta viikon sisään, kun olen tullut illalla Amandalle, ja sitten nukahtanut. En siis ole tehnyt hänen kanssaan mitään sellaista, minkä jälkeen nukahdin, jutteleminen sängyllä vaan saa minut niin väsyneeksi. En tiedä miksi.

"Ootko sä kunnossa?" Amanda kysyy hihittäen. Rykäisen. "Joo", sanon käheällä aamuäänelläni.

Kompuroin ylös ja suoristan tummansinistä  Guessin t-paitaa. Nostan mustia, melko paljon revittyjä farkkuja ylemmäs ja venyttelen. Sitten katson Amandaa, joka harjaa pitkiä hiuksiaan.

"Mikset sä ikinä herätä mua kun nukahdan?"

"En mä halua, oot liian söpö."

Tuhahdan, mutta virnistän vähän. Liian söpö, just joo. "Mä en oo söpö", tokaisen. "Mä oon seksikäs."

Amanda naurahtaa ja laskee harjan valkoiselle meikkauspöydälleen, mikä lie onkaan. "Voi olla molempia", hän sanoo ja avaa vaatehuoneensa oven. Seuraan häntä, ja jään nojaamaan ovenkarmiin. Katson, kun hän ottaa valkoiset, tiukat farkut lipaston laatikosta, jotka ovat täynnä farkkuja, luultavasti merkkifarkkuja suurimmaksi osaksi. Sitten tyttö menee ison vaaterekin luo ja katselee henkareissa roikkuvia paitoja. "Hmm..." kuulen hänen mutisevan, miettien mitä laittaa päälle. Sitten hän katsahtaa minua.

"Voisitko käydä hakemassa sillä mustalla nojatuolilla olevan paidan? Se tummanpunanen", hän kysyy. Nyökkään ja kävelen pois vaatehuoneesta, ja katson ympärilleni suuressa huoneessa etsien nojatuolia. Kun näen sen, huomaan myös tumman, viininpunaisen ohuen neulepaidan sen käsinojalla. Nappaan sen ja menen takaisin Amandan luo. Kohotan kulmiani kun huomaan hänen vaihtaneen ne valkoiset farkut jalkaansa.

"Oliko tän paidan hakemisella joku muukin tarkotus?" kysähdän virnistäen. "Kenties mun saaminen ulos huoneesta et voit vaihtaa?"

Amanda hymyilee ja ottaa paidan minulta. "Ehkä."

"Etkö sä uskalla näyttäytyä mun seurassa vähemmissä vaatteissa?" kiusaan, virnistyksen laajenevan. "Nössö."

Amanda kohottaa kulmakarvojaan, kuin hyväksyen haasteen. Sitten, ihan yllättäen hän vetäisee valkoisen Peak Perfomancen logolla varustetun ison t-paidan pois päältään, jonka alla on valkoiset, hieman pitsiset rintaliivit. Suuni aukeaa hieman, katseeni käydessä tämän hoikassa vyötärössä. Tyttö on todella hyvässä kunnossa. Vatsalihakset erottuvat hieman tämän vatsassa, enkä voi kieltää miten hyvin nuo rintaliivit istuvat hänelle. Nostan katseeni takaisin virnuilevan Amandan kasvoihin.

"Kuka tässä on nössö?" hän kysyy ja laittaa kätensä vyötärölleen. Kohotan kulmiani ja naurahdan. "Tosissas? Mä voisin riisuutua aivan ilkosen alastiksi eikä hävettäisi yhtään."

"Todista", Amanda sanoo hiljaa, miltei kuiskaten, kiusoitteleva hymy huulillaan. Vedän paidan pois päältäni, paljastaen lihaksikkaan ylävartaloni, jota koristaa muutama tatuointi. Amanda ei häpeä sen katselemista, kun itse pidän katseeni tiukasti hänen ruskeissa silmissään. Juuri kun käteni ovat laskeutuneet housujeni vetoketjulle, joku koputtaa rajusti makuuhuoneen oveen. Havahdun kuin transsista kun Amanda työntää minut vaatekaappia vasten pois näkyvistä, ja tulee melkein kiinni minuun. Ovi on liian kaukana, jotta hän olisi ehtinyt sulkemaan sen. Katson reilusti alas tyttöä, joka näyttää myöskin hieman säikähtäneeltä. Olimme kai liian uppoutuneita... siihen mitä mahdoimme tehdäkään.