Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 21

Zayn

Haron hiuksiani ja tuijotan mitään näkemättä eteenpäin, valkoista taulua kohti johon opettajamme kirjoittaa jotain kemiallisia kaavoja mistä en tajua yhtään mitään. Kurtistelen kulmiani ja katsahdan vihkoani, johon en ole kirjoittanut mitään. Sitten vilkaisen vierustoverini vihkoa, joka on täynnä opettajan kirjoittamia asioita ja lisää vain tulee. Ärähdän lähes äänettömästi ja alan kirjoittamaan sotkuisella ei-kiinnosta käsialallani vihkon ylimmälle riville. En varmaankaan tule ikinä ymmärtämään näitä juttuja, mutta kai saan vähän paremman numeron jos edes yritän oppia. Tai jotain.

"Alamme tänään tehdä parityötä, joka vie muutaman seuraavan oppitunnin. Te teette sen tietysti vieressä istuvanne kanssa", naisopettaja Rosewood kertoo. Kun vastaukseksi tulee ärsyyntyneitä ääniä, hän jatkaa: "tää ei ole mikään kovin vaikea. Perusjuttuja vaan. Eikä teidän tarvitse tehdä sitä vapaa-ajallanne." Vaikerrukset vähenevät, mutta minua ärsyttää edelleen. Perusjutut tarkoittaa aina jotain ihan käsittämätöntä. Enkä myöskään halua tehdä mitään yhteistyötä jonkun tytön kanssa joka varmaan yrittää vaan flirttailla minulle.

Käännän katseeni tyttöön, joka kirjoittaa viimeistä sanaa vihkoonsa söpöllä käsialallaan. Nostaessaan katseensa ja vilkaistessaan minua huomaan hänen olevan itsekin söpö. Kapeat, sirot kasvot, leveä, suloinen hymy, ruskeat isot silmät, superpitkät ripset ja kiharat, myöskin superpitkät tummanruskeat hiukset. Hänen ihonsa on virheetön ja vaalea, ja hänellä on mustaa lakkaa pitkissä, viilatuissa kynsissään.

"Haloo?" hän sanoo söpöllä äänellä ja havahduttaa minut mietteistäni. Vau, en voi uskoa että katsoin noin kauan ja noin kiinnostuneesti jotain tyttöä. Ja etten ole huomioinut häntä ennen. Mutta hän on kertakaikkisen suloinen. Ei sillä että hän olisi suloisempi kuin Niall, tai sillä että tykkäisin hänestä jotenkin.

Vilkaisen taakseni ja näen muutaman  blondin tytön joka katsoo vieressäni istuvaa todella kateellisena. Okei, hän tosiaan vaikuttaa paljon kivemmalta kuin nuo toiset tytöt.

En muista hänen nimeään, vaikka kuinka yritän muistella, mutta onneksi hän näyttää huomaavan sen.

"Amanda O'Brien", tämä sanoo hymyillen iloisesti. Eikä mitään flirttailevaa hymyä, vaan ystävällistä. Hyvä. En tosiaan kaipaa ketään päällehönkivää paria nyt kun minulla on Niall.

"Zayn Malik", vastaan väläyttäen hymyn.

"Tiesin sen jo", Amanda sanoo hymyn muuttuessa virneeksi.

"Miten?" uteliaisuus herää sisälläni. Haluan kuulla miten tämä selittää asian.

"No, ainakin siitä miten useasti opettaja huomauttelee sulle huutaen nimeäsi", hän toteaa ja ottaa kynän käteensä. "Vaikuttaa vähän siltä ettet kuuntele ollenkaan mitä Rosewood selittää."

Nyökkäilen muutaman kerran naurahtaen. "No se on totta. Mulla on vaan vähän muuta mielessä...", sanon, katuen heti lauseen loppua. Miksi sanoin tuon?

Amanda nostaa katseensa vihostaan minuun, utelias pilke silmissään. "Kuka?" hän kysyy. Mistä hän muka tietää ajattelenko jotain tyyppiä?

"Miten niin kuka?" kysyn nostaen toista kulmaani, ehkä hieman tuima ilme kasvoillani - vaikka tarkoitukseni ei ole näyttää vihaiselta.

"Sori, en halua vaikuttaa miltään kyttääjältä, mutta et keskity ollenkaan, vilkuilet kokoajan puhelintasi ihan kuin odottaisit viestiä tai jotain, ja olet tosi hermostunut", Amanda kertoo edelleen vino hymy huulillaan. "Se vaikuttaa siltä, että olet ihastunut johonkuhun."

Yleensä tuollainen kaikkitietävä-asenne ärsyttää minua, mutta juuri nyt ei. Tytössä on jotain, mikä vaikuttaa todella mukavalta ja erilaiselta kuin muut. Ei siinä mielessä tietenkään.