Difficult Love [ziall fanfic in finnish]

Luku 15

Zayn
Herään kylmyyteen, joka on vallannut kehoni kauttaaltaan. Avaan silmäni ja huomaan olevani sängyn toisella laidalla, kaukana Niallista. Niall näyttää siltä, että tipahtaa ihan kohta lattialle.

Ryömin hänen luokseen ja vedän hänet kiinni itseeni, niin että hänen selkänsä osuu rintakehääni. Vedän peiton meidän molempien päälle ja suljen silmäni aikomuksena nukahtaa uudelleen, mutta hetken päästä kuulen aivan liian suloisen, uneliaan äänen.

"Zayn?" Niall mumisee irlanninaksentillaan, ja en voi estää kylmiä väreitä jotka kulkevat kehoni läpi - niin kuin aina hänen sanoessa nimeni.

"Mitä Niall?" kysyn itsekin aika uneliaasti. Oli aika lähellä etten sanonut häntä esimerkiksi kullakseni, mutta ehdin estää sen. Eihän hän ole minun kultani. Ei nyt virallisesti ainakaan.

"Mitä... kello on?" Horan kysyy ja kääntyy minua päin avaten suuret, kirkkaansiniset silmänsä. Vilkaisen oven vieressä olevaa ympyränmuotoista kelloa.

"Jotain kuusi", vastaan ja painan kasvoni Niallin niskaan saaden tämän hihittämään. Samassa mieleeni tulee jotain.

"Mennään yhtiin juhliin", ehdotan yhtäkkiä. Niall katsahtaa minua yllättyneenä.

"Mihin?" hän kysyy ja venyttelee käsiään ja kaaristaa selkäänsä. Tökkään häntä kylkeen. Niall kiljaisee ja tipahtaa sängyltä. Alan nauramaan ja kurkkaan reunan yli. Niall makaa vatsallaan maassa ja näyttää nukkuvalta.

"Niall", saan sanotuksi naurun seasta, kun hän ei liiku. Tökkään häntä uudelleen kylkiin ja hän saa uuden sätkyn, mikä saa minut nauramaan kovempaa.

Kun Niall vihdoin vääntäytyy ylös ja menee istumaan kauas minusta toiselle reunalle, hän kysyy uudelleen mihin.

"Ne on yhen mun kaverin luona", kerron katsoen Niallia huvittuneelta.

"Mä en mielellään tulis mihinkään missä on sun kavereita", Niall sanoo sitten ja puraisee alahuultaan.

"Ei kun se on eri kaveri", kiirehdin sanomaan, "se ei ole meidän koulussa."

Niall näyttää edelleen epäilevältä, joten menen hänen luokseen ja kiedon käteni tämän ympärille. Niall ottaa käteni pois kyljeltäni, mikä saa minut naurahtamaan.

"Ei mun kaverit tiedä niistä juhlista", sanon ja vien huuleni lähelle pojan korvaa. "Haluat kuitenkin tulla mun kanssa", lisään ja näykkään hänen korvalehteään. Niall värähtää suloisesti.

"No... okei. Mutta mä en kyllä oo mikään bilettäjä", hän sanoo ja hihittää hieman. En voi muuta kuin painaa lyhyen suudelman tämän korvan alapuolelle.

Ajan moponi kaverini talon eteen, ja parkkeeraan sen jonkun selvästi upouuden, harmaan porschen taakse. Kävellessäni ohi katson sitä hieman kateellisena - olisipa minullakin rahaa tuollaiseen. Mutta tuskin ikinä tulee olemaan.

Vilkaisen Niallia, joka näyttää hieman hermostuneelta. Ihan turhaan, tästä tulee kiva ilta. Eikä kukaan tunne meitä, paitsi bileiden järjestäjä, Thomas. Hän on juuri täyttänyt 19, ja asuu vanhempiensa ja pikkusiskonsa kanssa suuressa, uskomattoman hienossa omakotitalossa. Huomaan heti oven luokse päästyäni tämän pikkusiskon, 17-vuotiaan Jennyn nuoleskelemassa tummaihoisen miehen kanssa. En tosin nää muuta kuin platinanvaaleat, pitkät hiukset ja vaaleat jalat ja kädet.

Astumme sisään ja silmäni avautuvat hämmennyksestä. Täällä on tosi paljon ihmisiä. Kaikki ovat jo nyt selvästi aika kännissä - pitkä ja laiha tummaverikkö tanssii riehakkaasti pöydällä vieressään yhtä pitkä ja yhtä laiha blondi. Nyrpistän nenääni. Joskus olisin heti rynnännyt heidän luokseen ja yrittää oikeasti pitää heitä kuumina, mutta nyt en tee sitä. Tartun Niallia kädestä jotten hukkaisi häntä, mutta joudun heti päästämään irti nähdessäni Thomaksen.