Veronica (Finnish)

Veronica

Uskoakseni kaiken on alettava jostakin, ja minun tarinani alkaa elämäni synkimmästä päivästä.

Kahdeksan vuotta aiemmin

Oli tuulinen sää, kun Lucas oli kävelemässä kotia kohti. Normaalisti hänen paras ystävänsä Alex olisi kulkenut hänen rinnallaan, mutta tänä iltana oli toisin. Alex oli joutunut taisteluun ja makasi sairaalassa, onneksi kyse ei ollut mistään vakavasta. Kaksi muutakin miestä oli yleensä lähellä, mutta he eivät olleet hänen ystäviään. He olivat enemmän sotilaita tai oikeastaan henkivartioita. Lucas ei pitänyt kovasti näistä miehistä, mutta Kuningas oli antanut käskynsä ja sitä piti totella. Lucas lähestyi kotioveaan, hän oli koputtamassa, kun hänen yhdeksän vuotias pikkusiskonsa avasi oven. Tyttö nimeltä Veronica hyppäsi Lucasin käsivarsille.

" Hei! On mukava nähdä sinuakin." Lucas nauroi sydämmensä pohjasta, sillä hänen sisarensa oli maailman suloisin pikkutyttö.

" Minulla oli ikävä sinua!" Veronica sanoi siirtäen vaaleita hiuksiaan pois silmiltä.

" Huomasin! Mentäisiinkö sisälle?" Lucas sanoi hymyillen leveästi.

" Missä Alex on?" Veronica kysyi etsien katseellaan Lucasin parasta ystävää.

" Hän ei päässyt tänään tulemaan, ja hän oli hyvin pahoillaan asiasta. Hän sanoi myös että hän aikoo korvata sen tulevaisuudessa." Veronica näytti pettyneeltä, mutta yritti peittää sen isolla hymyllä. Lucas ohjasi Veronican ensin sisälle ennen kuin sulki oven hiljaa kiinni.

" Ruoka on kohta valmista " Nuori punapäinen nainen sanoi pyyhkien käsiään keittiöpyyhkeeseen.

" Hei Laura! Tuoksuu hyvälle, mutta maistuu taatusti paremmalle." Hän sanoi hieroen vatsaansa.

" Kuinka sinä sen tiedät? Et syö kovinkaan usein tekemiäni ruokia." Laura sanoi kohottaen kulmakarvojaan kysyvästi.

" Sinun ruuat maistuvat aina herkulliselle, ja mielestäni ne ovat jopa parempia kuin koulussa."

" Lucas haluatko nähdä uuden nukkeni? Isä lähetti sen Egyptistä." Veronica veti veljeään hihasta kohti olohuonetta. Tyttö oli vahvempi kuin päältäpäin näytti, ja Lucas antoi siskonsa ohjata itsensä olohuoneeseen. Seitsemän eri nukkea makasi maton päällä.

" Tämä on Cleo." Veronica ojensi veljelleen nukkea, joka näytti Kleopatralta.

" Hei Cleo! Oikein hauska tavata. Minä olen Lucas,"

" Koska isi tulee kotiin? En ole nähnyt häntä pitkiin aikoihin, ja minulla on ikävä häntä ja sinua kun olen yksin." Lucasin kasvoilla oli surumielinen ilme, jonka hän peitti nopeasti.

" Et sinä ole yksin. Sinullahan on ystäviä ja Laura huolehtii sinusta."

" Ei se ole sama asia. Näen isää vain synttäreillä eikä hän edes aina saavu paikalle. Sinua näen vain silloin kun alkaa lomat, joten näen teitä hyvin harvoin."

" Kouluni loppuu pian ja sitten voin olla kanssasi niin paljon kuin haluat." Lucas kertoi sisarelleen totuuden, sillä hänellä olisi enään muutama viikko koulua jäljellä.

" Saanko nähdä tatuointisi? Se on niin hieno! " Veronica hyppi iloisesti Lucasin ympärillä.

" Tietenkin saat nähdä sen, mutta minun täytyy varoittaa että se on kasvanut viime kerrasta kun näit sen." Lucas riisui nahkatakkinsa ja t-paitansa lattialle. Mustat ja violetit merkit täyttivät hänen oikeaa käsivarttaan, ne jatkuivat myös selkäpuolelle. Tatuointi oli kaunis, mutta samalla pelottavan näköinen. Pitsimäiset osat tatuoinnista olivat kauniita ja elegantteja.