Veronica (Finnish)

Valloitus

Pääsimme takaisin leirintäalueelle turvallisesti, ja huomaamattomasti. Isäni oli meitä vastassa, kun ratsastimme takaisin päin. Aries kulki isäni vierellä hyvin ylpeästi, kuin näyttäen kuuluvansa juuri siihen.

" Löysimme salaisen oven, joka johtaa palatsin sisään." Sanoin kun kuljin isäni vierellä. Sotilaat kulkivat ympärillämme tarkkaillen ympäristöä vaarojen varalta.

" Samalla törmäsimme Peteriin ja Tateen. He olivat onnistuneet saamaan joukon nuoria lapsia turvaan." Jatkoin katsoen isääni hakien apua.

" Olivatko lapset kunnossa?" Isäni kasvoille levisi huolestunut ilme.

" He eivät ainakaan olleet loukkaantuneita, mutta heillä on vain vajaaksi kahdeksi päiväksi ruokaa."

" Hyvä on. Meidän on toimittava nopeasti. Olen keskustellut muiden Kuninkaiden kanssa ja me aloitamme valtauksemme yön turvin." 

Laskeuduin alas hevoseni selästä, ja silitin Arieksen turpaa. Tallipoika otti ohjakset käteensä ja alkoi taluttaa Arieksen pois. Seurasin isääni hänen telttaansa. Merlin istui tuolilla ja siemaili pikarinsa nestettä. Istuuduin isäni vierelle, kun Merlin Valeriuksen valtakunnasta astui sisälle.

" Anteeksi tunkeutumiseni, mutta prinssi William haluaa tavata teidät." Merlin sanoi ja katsoi minua ystävällisesti. Pomppasin paikaltani ja olin jo matkalla ulos, kun isäni rykäisi äänekkäästi ja käännyin katsomaan häntä.

" Meidän pitää puhua. Haluan että tulet tänne, kun olet saanut asiasi kuntoon sen pojan kanssa." Isäni katsoi minua vaativasti, ja tiesin että kyseessä täytyi olla jotain hyvin tärkeää.

" Hyvä on." sanoin ja poistuin teltasta pikaisin askelin. Kävelin suoraan Williamin telttaan vähät välittäen sotilaiden olemassa olosta. William seisoi keskellä telttaa ilman paitaa ja selkä minua kohti. Pystyin näkemään hänen lihaksikkaan selkänsä, jota koristi vihreän ja mustan värinen köynnösmäinen kuvio. Pysähdyin paikoilleni täysin kykenemättömänä puhumaan. William puki ylleen paidan ja kääntyi katsomaan minua. Hänen kasvoillaan oli leveä hymy.

" Tulit nopeasti." William sanoi ja onnistuin nyökkäämään vastaukseni.

William näytti jollain tavalla erinlaiselta. Silmien väri oli kirkkaampi, iho oli aavistuksen ruskeampi ja ilmapiiri hänen ympärillä oli kunnioitettava. Jopa minun teki mieli madella hänen edessään, mutta sysäsin tuntee sivuun ja hymyilin ystävälleni leveästi.

" Näytät erinlaiselta." sanoin ajatukseni ääneen.

" Tunnen oloni erinlaiseksi. Jollain tavalla voimakkaammaksi ja vahvemmaksi monella eri tavalla." William sanoi ja hänen kulmansa kurtistuivat hieman.

" Se johtuu kai muutoksesta." sanoin tuijottaen Williamin sormia jotka sulkivat näppärästi paidan nappeja kiinni.

" Olet varmaan oikeassa. Olen iloinen että muutos meni nopeasti, ja siitä minun on kiitettävä Merlinejä."

" Mistä halusit puhua?" Rikoin hiljaisuuden joka oli vallinnut välillämme.

" Sinähän kävit tiedustelemassa palatsin aluetta?" vastasin Williamin kysymykseen nyökkäämällä.

" Löysittekö mitään hyödyllistä?"

" Löysimme sisään meno reitin." sanoin miettien kuinka paljon saisin paljastaa salaisesta ovesta, jonka olin löytänyt.

" Et aio kertoa minulle enempää. Ei se mitään. Minä ymmärrän." William sanoi ja hän astui aivan eteeni seisomaan. Jouduin kohottamaan kasvojani ylös, jotta näkisin Williamin kasvot. Hänen kasvoillaan oli erikoinen ilme, enkä minä tiennyt sen merkitystä.