Veronica (Finnish)

Mestarit

Olimme valvoneet läpi yön ja aamu alkoi jo sarastaa. Vartiovuoromme alkoi lähestyä loppuaan, mutta tunne että hyökkäykset eivät loppuisi ei kadonnut. Kuudes aistini hälytti että yön tapahtumat tulisivat olemaan edessäpäin, ja vielä sata kertaa pahempana. William ja Raven olivat päässeet yhteis ymmärrykseen jostain, mutta en aikonut edes kysyä asiasta. Tuijotin edessäpäin avautuvaa näkö alaa, kun yhtäkkiä kolme hahmoa lähestyivät meitä.

" Pojat meillä on seuraa." sanoin keskeyttäen ystävieni kuiskailun. He kääntyivät katsomaan samaan suuntaan kuin minä.

Kolme tummaa hahmoa lähestyivät nopeasti. Me valmistauduimme puolustautumaan. Hahmot eivät tunnistautuneet, kun William käski heitä.

" V mitä jos annat meidän hoitaa puolustuksen tarvittaessa." William selvästikkin viittasi aiempaan suoriutumiseeni.

" Olen ihan kykenevä puolustautumaan." vastasin ärtyneenä, mutta epäilin suuresti omia kykyjäni. Vedimme miekkamme esiin, ja jäimme odottamaan mitä hahmot tekisivät. Mitä lähemmäs ne tulivat sitä paremmin erotin että ne olivat miehiä. He pysähtyivät muutaman metrin päähän seisomaan. Tuijotimme yllättyneinä, koska oletimme niiden hyökkäävän kimppuumme. En aistinus sitä pahuutta, kuten niiden henkien kanssa. Nämä olivat drakeja, mutta olivatko ne meidän puolellamme? Sitä en tiennyt. Miesten huput peittivät kasvot joten oli vaikea sanoa mitä he aikoisivat, ja keitä he oikein olivat.

William ja Raven astuivat askeleen eteenpäin, kun yksi miehistä nyökkäsi. Jäin kahden ystäväni taakse, ja se ärsytti minua. Ystäväni olivat päättäneet että puolustautuisivat ilman minua ja samalla suojelisivat minua. Nyökkäyksen jälkeen seurasi yhteen otto. Miekat kalahtivat toisiinsa, ja iskuja jaettii puolin ja toisin.  William ja Raven pitivät siitä huolen että en pääsisi edes lähi etäisyydelle miekkailemaan. Kolmas vastustaja yritti kovasti päästä haastamaan minut, mutta pojat huomasivat sen ja he vaihtoivat taistelu asentojaan niin että olisin turvassa. Yksi huono miekkailu hetki minulle ja olin jo suojeluksen alaisena. Nyrkki osui Williamin vatsaan ja hän melkein kaatui sen voimasta. Raven unohti minun puolustamisen sillä sekunnilla ja koko hänen huomionsa kiinnittyi Williamiin. Sillä aikaan minua lähestyi se kolmas mies. Vedin syvään henkeä, ja tunsin jännityksen kasvavan sisälläni mitä lähemmäs mies pääsi. En tuntenut pelkoa lainkaan, vaan jännitin sitä että osaisinko taas miekkailla. Valmistauduin kohtaamaan kaikki mahdolliset iskut. Aika tuntui hidastuvan, vaikka se ei sitä oikeasti tehnyt. Mies nosti miekkansa ja ryntäsi minua kohti. Nostin omani ja miekkamme kalahtivat toisiinsa. Vastustajani liikkui sulavasti, mutta niin liikuin minäkin. William ja Raven tekivät jotain taustalla, mutta en ehtinyt keskittymään heihin sillä hyökkääjä sai kaiken huomioni täysin. Jos olisin edes hieman unohtanut keskittyä edessä olevaan vastustajaani, olisin luutavimmin saanut useita osumia. Me väistelimme toistemme hyökkäyksiä, ja olimme kuin tasavertaisia miekkailijoita. Oli kuin kumpikaan ei voisi voittaa toisiaan. Me liikuimme samalla tavalla, kuin mielemme olisivat aivan samalla aaltopituudella. Raven ärähti jossain ja lumous rikkoutui. Käänsin hieman päätäni ja huomasin hänen makaavan maassa tuskastunut ilme kasvoillaan. William tuntui menettävänsä keskittymiskykynsä, kun hän huomasi Ravenin loukkaantuneen. Oma vastustajani käytti hyväkseen keskittymiseni herpaantumista. Hyökkäys tuli oikalta, ja oli onni että ehdin juuri ja juuri väistää sen. Näin kuinka William lähti hyökkäykseen, ja päätyi maahan ähkimään tuskastuneena.  Ystäväni makasivat maassa, mutta hyökkääjät eivät edes koskeneet heihin enään. Minä olin jäljellä, ja ne kaksi muuta huppupäistä hahmoa tuntuivat katsovan minua.  Se jonka kanssa olin taistellut siirtyi kauemmas, asettaen miekkansa tuppeen. Tujotin hämmentyneenä hahmoja, kun takaatani kuului askelia. Käänsin päätäni hieman nähdäkseni kuka tulija oli. Hesperos asteli käytävää pitkin naamallaan leveä virne.

" Veljeni! Ihana nähdä teitä." Hesperoksen ääni ja koko olemus oli muuttunut iloiseksi. Aivan kuin hänestä olisi tullut aivan eri henkilö. Huppupäiset miehet laskivat huppunsa, ja niiden alta paljastuivat mestarien kasvot. Se jonka kanssa olin taistellut oli joukon nuorin, ja hän virnuili minulle leveästi. Se joka oli pamauttanut oikein kunnolla Williamia oli vanhin heistä, ja Hesperos jopa kumarsi tälle kunnioittavasti.