Veronica (Finnish)

Tuli

Painajainen alkoi samalla tavalla kuin aina ennenkin. Pimeys oli vallannut kadun, ja vain muutama katulamppu loi heikkoa valoa pimeyden keskelle. Mustaan kaapuun pukeutunut mies ilmestyi varjojen keskeltä nauraen ivallisesti. Toinen mies oli seissyt katulampun alla kun kaapumies ilmestyi näkyviin. Miehet kävivät jotain keskustelua, mutta en pystynyt kuulemaan sitä lasin läpi. Kaikki kävi nopeasti kaapumies hyökkäsi kolme kertaa, ja jokainen veitsen isku oli toinen toistaankin nopeampi. Haavoittunut mies kaatuu maahan, ja minä ryntään apuun vaikka tiedän että en voi pelastaa miestä. Veri leviää käsiini, kun yritän auttaa tuntematonta miestä turhaan. Unessa minä en pelkää kaapumiestä vaan sitä, että joka kerta meneteän miehen, vaikka kuinka yritän pelastaa häntä.

Herään säpsähtäen hereille kamalan paukahduksen takia. Pyyhin hikeä otsaltani ja toivon, että laukkaava sydämmeni rauhoittuisi. Joku on alakerrassa, mutta se ei ole Laura. Tiedän sen siitä että Laura ei ikinä mistään hinnasta paukuttelisi ovia tai metelöisi. Kuuntelen tarkkaavaisesti kaikkia ääniä, mutta en kuullut mitään mikä olisi normaalista poikkeavaa. Kaivan kännykkäni taskusta ja näppäilen Lauran numeron. Soittooni ei vastata. Hälytys kellot alkavat soida päässäni, kun hiivin huoneestani ulos. Etsin katseellani tunkeutujaa, mutta alakerrasta kuuluva kolahdus kertoo että tunkeutuja on alhana. Hiivin alakertaan ja toivon että tunkeutuja ei huomaa minua.

Eteisen kohdalla aloin empiä. Mitä jos olin vain ylireagoinut? Mitä jos se oli sittenkin vain Laura? Aloin hiipiä kohti keittiötä mistä kuului uusia ääniä. Tyhmääkö? Erittäin, mutta uteliaisuus vei voiton. Kurkistin nurkan takaa keittiöön, ja olin huutaa ääneen. Nainen jonka olin nähnyt aiemmin ostarilla penkoi laatikoita. Hän pysähtyi veitsi laatikon eteen, jonka hän avasi hitaasti. Nainen katsoi veitsiä kuin aarteita hetken ajan. 28 senttimetrin pituinen keittiöveitsi päätyi naisen käteen. Tulin huono vointiseksi jo pelkästään katsoessani terävää veistä.

Puhelimeni alkoi soida, ja nainen käänsi päänsä kohti minua. Paniikki levisi suonissani, kun etsin pako keinoa. Hymy levisi naisen kasvoille, kun hän huomasi minut. Samalla tapahtui jotain hyvin outoa naisen silmät vaihtoivat väriä. Toinen silmistä oli kokonaan punainen ja toinen taas kokonaan musta. Se ei vielä ollut kaikkein oudointa, mutta kun nainen halkesi keskeltä kasvoja, olin paskoa housuun. Nainen halkesi kahteen osaan keskelle lattiaa, minä idiootti kun olin en tajunnut että kannattaisi juosta. Jäin tuijottamaan kahta naisen puolikasta sekavin tuntein. Molemmat puolikkaat alkoivat kuplia ja liikkuua, niistä alkoi muotoutua kaksi pienemmän kokoista hahmoa. Seisoin paikoilleni jäätyneenä täysin tietämättömänä mitä tehdä. Olentojen muotoutumiseen meni luultavimmin vain alle minuutti, mutta se tuntui ikuisuudelta.

Juoksin keittiön läpi kohti olohuonetta, mutta liikuin liian hitaasti. Toinen otuksista kaatoi minut maahan ja löin pääni lattiaan. Molemmilla otuksilla oli sinertävä iho, ne näyttivät identtisiltä. Ainoana erona oli niiden silmien väri. Toisella oli mustat kun taas toisella oli punaiset. Musta silmäinen pikku olento oli kaatanut minut ja punainen oli tulossa kohti. Otuksilla oli raateluhampaat, joista tuli mieleen hain. Niillä oli ainoastaan kolme sormea joissa oli viiden sentin mittaiset kynnet. Musta polkkatukka oli ainoa asia joka oli vähänkin normaalia olioissa.

Tartuin mustan olennon hiuksiin ja käytin kaiken voimani jotta saisin sen heitettyä pois päältäni. Tunsin puhelimen pirisevän taskussa, mutta minulla ei ollut aikaa edes unelmoida siihen vastaamisesta. Kömmin ylös lattialta ja juoksin portaita kohti, mutta punainen oli kulkuväyläni edessä. Musta taas seisoi vasemmalla puolellani odottaen päätöstäni. Siirryin nopein liikkein syvemmälle olohuoneeseen ja etsin katseellani itselleni asetta jolla voisin puolustautua. Katseeni osui takan vierellä roikkuvaan kohennusrautaan, ja tartuin siihen salaman nopeasti. Kohotin raudan terävän pään osoittamaan olijoita kohti. Molemmat otuksista hyökkäsivät yhtä aikaan, onnistuin haavoittamaan toista mahtavalla aseellani. Kun toinen haavoittui sain kokea toisen raivon, sain käsivarteeni kolme syvää viiltoa. Haavoista lähtevä kivun takia pudotin takan kohennusraudan lattialle. Haavat vuotivat verta, mutta minun oli keskityttävä selviytymiseen otusten hyökkäyksistä. Kun olin aseeton molemmat otukset kihisivät vihasta, ne louskuttelivat hampaita äänekkäästi.