Veronica (Finnish)

Vartio vuoro

Heräsin keskellä yötä painajaisen takia. Katsoin Lucasin kuolevan uudelleen ja uudelleen aina kun suljin silmäni. Tuijotin sairastuvan kattoa pimeydenkeskellä. En pystyisi nukkumaan jos uni toistuisi jatkuvalla syötöllä. Nousin ylös, ja sytytin sänkyni vieressä olevan kynttilän palamaan. Liekin vaimea hehku valaisi tarpeeksi pimeyttä, jotta näkisin paremmin. Olin hiestä märkä painajaisten takia, ja sydämmeni pamppaili vieläkin hieman liian nopeasti. Puin jalkaani kenkäni, jotka olivat sänkyni vieressä lattialla. Olin maannut sairaalavuoteessa aivan tarpeekseni ja halusin hiaman jaloitella.

Tuntui hyvältä venytellä kireitä lihaksiani, ja seisominen tuntui taivaalliselta. Liikuin sairastuvalla ilman päämäärää ja vain tutkiskelin ympäristöä. Avasin ikkunan ja tuijotin melkein täyttynyttä kuuta taivaalla. Viileä yö ilma tuntui piristävältä ja viilentävän pois yön kuumuuden kehostani.

 Kuljin ulos sairaalatuvasta ja vain vaeltelin käytävillä, ja pistin muistiin reitin jotta löytäisin takaisin. Linnan käytävät huusivat tyhjyyttään pimeydessä, mutta jatkoin matkaani. En vielä pystyisi nukahtamaan, joten miksi palata takaisin vielä. En nähnyt vartioita matkallani, joten saatoin vielä olla koulualueella, josta meitä oli kielletty poistumasta. Jatkoin matkaani vähät välittäen säännöistä, jotka oli asetettu oppilaille. Käytävä oli tummempi kuin koulun käytävät, joten saatoin hyvinkin olla kielletyllä alueella. Kynttilän luoma valo loi pehmeitä varjoja seinille jotka huusivat tyhjyyttään. Pian aloin kuulla ääniä edessäpäin, ja aloin pitää omaa uskaliaisuuttani typeryytenä. Pysähdyin paikoilleni ja puhalsin kynttilän sammuksiin, jäisin nopeammin kiinni jos vartiat näkisivät kynttilän luoman valon.

Kaksi vartiaa keskusteli kuiskaillen käytävän päässä olevassa nurkkauksessa. He eivät huomanneet minua pimeyden takia, ja heidän kinastelunsa ansiosta livahdin heidän huomaamatta ohi. En kiinnittänyt vartioiden puheeseen mitään huomiota, mutta tiesin että he keskustelivat vedonlyönnistä. Käytävä haarautui moneen osaan ja päätin jatkaa suoraan eteenpäin, ja pian saavuinkin jo valtavaan aulamaiseen tilaan. Rappuset nousivat ylöspäin ja kullatut kaiteet hohtivat soihtujen valossa. Katsoin ylöspäin ja näin kristalli kruunun katossa, jolle ei löytynyt sanaa kuvailemaan sen kauneutta. Valtavat kynttilät paloivar magian avulla kristallikruunussa. Aulasta lähti käytäviä joka suuntaan ja puisia ovia oli ympärilläni enemmän kuin olin nähnyt. Kapusin seuraavalle kerrokselle ja käännyin oikealle. Annoin vaistoni johdattaa minua linnan sokkeloissa. Päädyin valtaville puisille kaksois oville, joita koristi metallista valmistettu kuvio. Kokeilin kahvaa ja ovi aukesi helposti. Onnekseni vastaan ei kävellyt vartioita tai henkilökuntaa, silloin olisin pahassa pulassa.

Kirjasto olin saapunut valtavaan kirjastoon. Joka puolella oli valtavia kirja hyllyjä, jotka pursuivat kirjoja. Divaaneja, sohvia ja pöytiä oli ympäriinsä valtavassa kirjastossa. Kuljin hyllyjen välissä ja tutkin kiinnostuneena kirjojen selkämyksiä. Suurin osa kirjoista olivat iki vanhoja, ja pelkäsin että pienikin hekäys niihin ja ne hajoaisivat. Saavuin aivan kirjaston perällä olevalle pienemmälle hyllylle, ja valitsin umpimähkään kirjan hyllystä. Hylly alkoi liikkua taaksepäin, ja paljasti salaisen käytävän. Sytytin kynttilän tulitikuilla, ja aloin kulkea salaista käytävää pitkin.

Käytävä oli lyhyt, ja sen päästä löytyi pienet kaartuvat portaat ylös ja alas. Käänsin katseeni ylös ja alas vuorotellen, miettien vaihtoehtojani. Alas. Tartuin pölyisestä kaiteesta kiinni ja tein matkaani alas päin. Saavuin pieneen huoneeseen josta lähti kolme eri käytävää eri suuntiin. Otin lähimmäisimmän käytävän, ja aloin seurata sitä. Uteliaisuus minussa oli herännyt ja halusin vain tutkia linnan kaikkia salaisia käytäviä. Päädyin umpikujaan jossa oli maalauksia seinillä, ja vanhoja vaaseja jokapuolella ja pöly oli kerääntynyt niiden pintaan. Käännyin lähteäkseni takaisin kun kuulin yllättäen keskustelua.