Veronica (Finnish)

Vieraita osa 2

Päätäni särki ja tiesin aivan liian hyvin että olin juonut ihan liikaa viiniä eilen illalla. Näin aamulla Samuelin hakevan keittiöstä appelsiinimehua, eikä hän näyttänyt voivan hyvin. Hän näytti siltä kuin olisi voinut oksentaa käytävälle. Olin nauranut hänelle, ja sitten olin saanut katua tekoani. Päätäni oli alkanut särkeä niin pahasti että minä olin se joka melkein oksensi lattialle. Hoidin silti velvollisuuteni valittamatta. Päivä meni hujauksessa, kun Merlin ilmestyi työhuoneeseen ilmoittamaan että minulle olisi vieraita. Hän oli näyttänyt salaperäiseltä sanoessaan tämän ja minä olin ihmetellyt syytä.

Matkalla kohti kirjastoa jonne minun kuului mennä tapaamaan vieraitani törmäsin Hesperokseen. Hän näytti hyväntuuliselta, joka oli mielestäni harvinaista.

" Vieläkö laulattaa?" Hän kysyi ja minä kohotin hänelle kulmiani.

" Et taida muistaa. Sinä ja Samuel päätitte testata laulutaitojanne. Lauloitte tai pikemminkin huusitte kilpaa laulun sanoja, ja me saimme toimia tuomareina."

" Ei en muista." sanoin ja tunsin kasvojeni hehkuvan punaisina.

" Mutta oli myös nautittavaa katsella, kun te yrititte juoda kannusta, jossa ei ollut mitään juotavaa." Hesperos naureskeli ja minun oli pakko nauraa hänen kanssaan. En muistanut juuri mitään edellis illan tapahtumista. Hyvästelin Hesperoksen ja jatkoin matkaani kirjatoa kohti. Siellä minua odotti Merlin ja kolme vanhempaa henkilöä.

" Teetä juodaan maidon ja sokerin kanssa." Selitti vanhempi mies henkilö.

" Eikä juoda. Se juodaan ihan silleen ja sitten siihen lisätään hunajaa." Vastasi toinen vanhempi naishenkilö. Kolmas mieshenkilö istui tuolissa lukemass sanomalehteä.

" Merlin keitä he ovat." Kysyin ja katsoin kinastelevaa paria hämmentyneenä.

" He ovat isovanhempiasi. He saapuivat juuri eilen illalla palatsiin." Merlin sanoi ja hän katsoi kunnioittavasti vanhuksia. Katsoin uudelleen hahmoja ja näin että heissä oli hieman samoja piirteitä kuin isässäni. 

" Coral, Marcus ja Cole saanko esitellä teille teidän lapsen lapsenne Veronican." Merlin kailotti ja vanhukset kääntyivät katsomaan minua.

" Tyttöhän näyttää aivan minulta." Nainen sanoi ja ryntäsi halaamaan minua.

" Tyttö ei muistuta sinua tippaakaan, ja hän on sinua paljon nuorempi." Sama vanhamies jatkoi jonka kanssa Coral oli kinastellut teestä.

" Hän on perinyt aivan selvästi minun puolen suvun geenit. Pitkä, kaunis ja vaalea, kuten äitinsä." Coral jatkoi ja katsoin Merlinin suuntaa hakien apua, mutta velho oli jo kadonnut kuka ties minne.

" Tyttö tulee selvästikkin isäänsä. Hän on soturi, ellet sattumoisin ole kuullut että hän päihitti Lorenin yksinään ja vielä kaksi kertaa. En kyllä usko että kuulisit mitää olet jo ikä loppu vanha haaska." Mies jatkoi ja toinen miehistä vain käänsi sanomalehden sivua.

" Cole sano nyt jotain." Coral sanoi ja katsoi miestään.

" Kultaseni miksi annat hänen yhä ärsyttää itseäsi kaikkien näiden vuosien jälkeen." Cole vastasi ja jatkoi lehtensä lukemista.

" Veronica olin aivan unohtaa leivoin sinulle pikkuleipiä." Coral sanoi ja alkoi etsiä huoneesta jotain.

" Minnes minä sen laukun nyt laitoinkaan." Nainen puhui itsekseen.

" Heitin sen ikkunasta ulos, kun en enään tykännyt katsoa sitä." Marcus sanoi ja Coral mulkaisi miestä vihaisena.

" SINÄ TEIT MITÄ!" Coral kohotti ääntään ja yhtäkkiä olisin halunut ryömiä pöydän alle piiloon.