Veronica (Finnish)

Hyökkäys

Käännsin päätäni nähdäkseni mihin tai kehen olin taas sattumalta törmännyt. Merlinin tutut tatuoidut kasvot hymyilivät minulle lempeästi, kun otin askeleen kauemmas. Hitto! Olin jäänyt rysänpäältä kiinni.

" Jahas pieni kävelyretki pois koulun alueelta on tainnut käydä toteen." Merlin sanoi ja minä virnistin kuin mikäkin idiootti. Yritin keksiä hyvää selitystä, mutta en saanut yhtään mitään mieleen. En usko että "eksyin" olisi toiminut enään.

" Pahoittelen. Ei tule toistumaan." Sanoin painaen katseeni maahan.

" No tämä ei ole ensimmäinen kertasi, enkä usko että viimeinen." Merlinin sanat saivat katseeni pomppaamaan yllättyneenä Merliniin.

" Mistä..? Tai oikeastaan se ei edes hirveästi yllätä, että tiesit." Sanoin kun muistin tunteen, että Merlin tiesi aina kaiken kaikesta.

" Sinuna kuitenkin menisin pian takaisin tunnille." Merlin sanoi kohottaen kulmiaan, ja nyökkäsin myöntyvästi. Poistuin kirjastosta nopein askelin, ja palasin takaisin koulualueelle.

Juoksin melkein Hesperoksen tunnille, kun huomasin kuinka paljon kello oikeasti oli. Olin ollut kirjastossa ties kuinka kauan. Dimi löysi minut seuraavan käännöksen aikana ja se alkoi seurata. Hölkkäsin koira rinnallani, ja rukoilin ehtiväni paikalle ajoissa. Kävin vaihtamassa vaatteeni pikaisesti, ja kun tulin tunnille Hesperos mulkaisi minua ärtyneenä.

" Neiti Veronica olette myöhässä, ehkä haluaisitte kertoa luokka tovereillesi myöhästymisesi syyn." Hesperos oli vihaisella tuulella, ja juuri nyt minä olin hänen vihansa kohteena. Kuninkaalliset ja alempiluokkaiset tuijottivat minua murhaavasti. Oli selvää että olin onnistunut ärsyttämään Hesperosta väärään aikaan, ja että koko luokka saisi tuntea sen nahoissaan. Muut mestarit tuijottivat minua odottaen kiinnostuneina vastaustani.

" Olen pahoillani että myöhästyin." sanoin anteeksi pyytävään sävyyn. Ennen kuin ehdin jatkaa lausettani Hesperoksen eteen ilmetyi kultaisella valolla hehkuva käärö. Hesperos tarttui siihen vakain ottein. Hän avasi käärön ja hänen silmänsä levisivät yllätyksestä luettuaan tekstiä hetken. Hänen katseensa kääntyi minuun ja tällä kertaan se oli pehmennyt.

" Veronica ota paikkasi muiden joukosta. Merlin on selittänyt myöhästymisesi syyn." Hesperos sanoi ja sitten käärö syttyi palamaan ja katosi. Muut oppilaat alkoivat kuiskutella, kun otin paikkani Ravenin vierestä.

" Hei mistä jäin paitsi?" kuiskasin niin hiljaa kuin vain pystyin.

" Et oikeastaan mistään tärkeästä. Hesperos oli vain selittänyt mestarien synnyn historiasta." Raven kuiskasi takaisin. En siis jäänyt mistään tärkeästä paitsi.

" Tänään aloitamme teidän arviointinne, ja tulemme jatkamaan niitä vielä jonkin aikaan." Hesperoksen sanat saivat puhetulvan oppilaiden joukossa. Hesperos hyssytteli oppilaat hiljaisiksi käsimerkein.

" Aloitamme Kuninkaallisista, ja muut saavat sillä aikaan kohottaa kuntoaan."

Mestarit kutsuivat ensimmäiset kolme kuninkaallista, ja he menivät muualle testaamaan heidän kykyjään. William pomppi vierellemme.

" Kuule V olen vieläkin kamalan pahoillani siitä kun räjähdin sinulle." Williamin anteeksi pyyntö oli täysin vilpitön.

" Äh ei se mitään. Unohdetaan koko juttu."

Aloitimme kevyellä lämmittely kierroksella radan ympäri. Hölkkäsimme rinnatusten, kun taas muut oppilaat tekivät mitä tahansa muuta kuin urheilivat. Kuninkaalliset juoruilivat keskenään, ja alempi sääty pelleili. Dalia istui lattialla, ja keskusteli prinssi Junen kanssa. Kuninkaalliset tulivat takaisin, ja Samuel tuli pyytämään kolme seuraavaa. Takaisin tulleet kuninkaalliset näyttivät siltä kuin he olisivat saaneet kunnon löylytyksen.