Veronica (Finnish)

Tallit

Saavuin talleille juuri ajoissa. Rouva Trudy oli minua vastassa, kun saavuin juoksujalkaan paikalle.

" Sinä olet varmaan Veronica?"

" Kyllä. Rouva Trudy." Vastasin hengästyneenä. Kaiken juoksemisen jälkeen tunsin itseni zombieksi.

" Tätä tietä. Sinä saat siivota tänään hevosten pilttuut, ja saat tehdä sen myöskin täydellisesti. Jos näen että laiskottelet tai suoriudut töistäsi huonosti voin luvata, että siitä ei mitään hyvää seuraa." Trudy oli tiukan kuuloinen, ja hänen äänensävynsä perusteella, en aikoisi edes yrittää mitään töistä laistamista.

" Tuliko selväksi?"

" Kyllä rouva Trudy."

" Hyvä. Tässä ovat hevosten pilttuut, tuolta löytyvät työkalut siivoamiseen." Trudy osoitti sormellaan varastoa, mutta minä tuijotin yhä pilttuita joita oli monta.

" Kaikki pilttuutko rouva Trudy?"

" Kyllä kaikki ne."

" Okei." Yritin kuulostaa reippaalta, mutta taisin epäonnistua surkeasti.

" Löydät minut opettajien huoneesta, jos tulee jotain ongelmia." Trudyn viimeiset sanat jäivät kaikumaan, kun hän katosi talleilta.

Aloitin työni ensimmäisestä karsinasta, onneksi olin hieman tutustunut asiaan ennen talleille saapumista. Tiesin suurin piirtein mitä olin tekemässä ja miten. Hevoset hirnahtelivat vähän väliä, mutta se ei häirinnyt töitäni. Siirsin lantaa talikolla kottikärryihin ja mietin miksi rouva Trudy ei ollut vienyt hevosia laitumelle siivouksen ajaksi. Lähdin siis etsimään jotakuta joka voisi neuvoa minua asiassa, mutta en löytänyt ketään. Ajattelin myös että voisin häiritä Trudya, mutta se voisi olla huonompi idea. Palasin talleille, ja päätin ottaa riskin ja viedä hevoset laitumelle. Osasin homman aika hyvin ensikertalaiseksi ainakin omasta mielestäni. Hevosten kirmaillessa laitumella jatkoin siivousta. Jokaista lihastani särki, mutta jatkoin työtäni.

Karsinat oli siivottu, joten hain hevoset takaisin omille paikoilleen. Onnistuin jopa erottamaan hevoset toisistaan, vaikka helppoa se ei ollut. Aurinko oli laskemassa eikä Trudya näkynyt missään vaikka hommat oli tehty. Saankohan poistua ilman lupaa? Jäin siis odottamaan Trudya talleille. Hieroin unisesti silmiäni odottaessani. Tartuin siis harjaan ja aloin sukia hevosia vuorotellen, jotta en nukahtaisi paikalleni. Kuljin edestakaisin tallissa ja yritin keksiä tekemistä, mutta en juuri tiennyt mihin sai koskea ja mihin ei joten annoin olla. Trudy ei ollut vieläkään palannut, ja olisin halunnut lähteä etsimään häntä mutta jäin odottamaan.

Istuin jakkaralla, ja nojasin käteeni väsyneenä. Silmäni sulkeutuivat moneksi sekunniksi, mutta avasin ne joka kerta. En aikoisi nukkua ennen kuin Trudy tulisi paikalle. Silmäni sulkeutuivat uudestaan ja tällä kertaan en saanut niitä auki vaikka kuinka yritin. Seuraavaksi herään siihen, kun joku yskäisee äänekkäästi. Säpsähdän hereille, ja olen pudota jakkaralta lattialle.

" Vielä täällä Veronica?" Rouva Trudy kysyy epäuskoisesti katsoen minua.

" Häh. Joo." Vastaan pääpyörälläni, siitä missä olin.

" Hmm. Sait hommat tehtyä, ja vielä hyvin. Voit mennä nyt nukkumaan." Trudy sanoo tarkastellen tallia hyvin tarkasti. Ennen nukahtamista olin tehnyt kaikkea mahdollista, kuten varmistanut että hevosilla oli vettä ja heinää.

" Hyvää yötä rouva Trudy!" Toivotin haukotukseni lomasta. Kuljin raikkaassa yö ilmassa kohti asuntolaa. Nurmikko tuntui liukkaalta kenkieni alla, ja väsyneet jalkani olisivat halunneet vain lakata toimimasta. Jokainen askeleeni oli yhtä tuskaa, koska en olisi jaksanut nostaa jalkojani ylös. Pääsin asuntolan aulaan, ja päästin valittavan äänen kun näin ne portaat. Yksi askelma kerrallaan kapusin ylöspäin. Huoneen 505 kohdalla aloin kaivaa taskustani avainta oven avaamista varten. Sovitin avainta ovenlukkoon ja käänsin kahvaa. Pamela ja Sabine kuorsasivat sikeästi sängyissään. Tiesin lemuavani pahalle, joten raahasin raihnaisen kehoni kylpyhuoneeseen peseytymään.