Veronica (Finnish)

Yhteen otto

Aamulla heräsin omassa teltassani. Olin ollut isäni seurassa monta tuntia, ja joskus keskiyön aikoihin olin siirtynyt nukkumaan omaan sänkyyni. Camille oli yrittänyt auttaa riisumaan vaatteeni, koska se kuuluu hänen työ tehtäviinsä. Olin kuitenkin kieltäytynyt ja lähettänyt häne ajoissa nukkumaan. Naureskelin yhä sille kuinka isäni oli sotkenut partaansa pehmenneeseen vaahtokarkkiin.

Nousin futonilta ja venyttelin lihaksiani. Camille käveli telttaan kuin tilauksesta, ja ihmettelin miksi hän aina tiesi missä olin ja milloin tulla. Hän laittoi pöydälle tuoreita hedelmiä ja toi minulle aamiaisen, vaikka en ollut edes pyytänyt sitä. Hän poistui uudestaan ja palasi mukanaan vastapoimittuja kukkia, jotka hän asetteli maljakkoon.

" Camille liittyisitkö seuraani?" kysyin kun näin hänen alkavan petaamaan sänkyäni.

" Ei se ole soveliasta minunlaiselleni." Camille sanoi ja painoi katseensa maahan.

" Minusta me olemme ystäviä, enkä ajattele että meillä olisi minkäänlaista eroa."

" Mutta.."

" Pyydän. Haluaisin että liityt seuraani." sanoin ja katsoin Camillea anovasti. Hän katsoi hetken aikaan suoraan silmiini, mutta sitten hän painoi katseensa jälleen maahan.

" Kuten toivotte." Camille sanoi ja otti itselleen paikan pöydän äärestä, mahdollisimman kaukaa minusta.

" Voit tulla viereeni tai vastakkaiselle puolelle." sanoin ja katsoin kuinka Camille epäröi nousta paikaltaan.

" Hyvä on." Camille sanoi hieman arkaillen, mutta lopulta tuli istumaan minua vastapäätä olevalle paikalle. Camille istui hiljaa paikoillaan ja vain tuijotti käsiään.

" Oletko jo syönyt?" kysyin ja poimin suuhuni viinirypäleen. Sain vastaukseksi pelkän pään pudistuksen.

" Haluaisin että syöt aamuisin seurassani, jos se vain sinulle sopii." ehdotin ja näin Camillen nostavan katseensa käsistään suoraan minuun.

" Enpä tiedä onko se soveliasta."

" Ai koska olen prinsessa?" kysyin ja Camille nyökkäsi vastaukseksi.

" Minua ei kiinnosta se oletko minua ylempänä vai alempana. Minulle sillä ei ole mitään merkitystä." sanoin ja odotin Camillen vastaavan jotain sanoihini. En saanut vastausta.

" Joten miten sanot? Voinko olettaa että syöt aamiaista seurassani."

" Kyllä. Voitte luottaa minuun."

" Ja voit puhutella minua Veronicaksi. Ei tarvitse olla niin kovin muodollinen." sanoin ja annoin pienen hymyn Camillelle.

" Hyvä on Veronica." Camille vastasi kuin maistellen nimeäni kielensäpäässä.

Pukeuduin hyvän aamiaisen jälkeen mustaan univormuun, joka olin pyytänyt Camillen tuomaan. En vieläkään oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä sillä aikaan, kun olemme leirintäalueella. Joten lähdin kulkemaan alueen ympäri ja Camille seurasi kuuliaisesti perässäni. Matkallamme satuimme törmäämään Daliaan.

" Kappas sehän on Prinssi Junen huora." Dalia sanoi lauseensa niin kovaa että ympäriläni olevat kuulivat sen. Camille painoi entisestäkin enemmän katseensa maahan.

" Mitä jos keskittyisit johonkin aivan muuhun, kuin minuun." Ehdotin, ja keskityin siihen että en enään menettäisi hermojani kovinkaan helposti. Isäni oli jo aiemmin läksyttänyt minua asiasta, enkä aikonut kuulla sitä toista kertaa. Dalia tuijotti minua vihaisena, ja aloin tehdä lähtöä.

" Äitisikin taisi olla samanlainen huora, kuten sinäkin." Dalian sanat upposivat syvälle, ja minusta tuntui että näin kaiken punaisena. Käännyin nopeasti ja tartuin Dalian paidasta kiinni.