Veronica (Finnish)

Mutaa ja Loukkauksia

Seisoin rivissä, kuten kaikki muutkin oppilaat. Hesperos oli jakanut meidät kahteen ryhmään aiemmin. Kuninkaallisiin kakaroihin ja sotilaisiin. Minä kuuluin sotilaisiin. Kuninkaalliset olivat kadonneet jonnekkin, ja me jäimme kuuntelemaan Hesperosta.

" Noniin neidit! Tänään te pääsette ulos treenaamaan. Ensimmäinen vaihe oli lasten leikkiä. Toinen vaihe on asia erikseen. Tulkaa mukaani." Seurasimme Hesperosta yhtenä laumana. Ulkona meitä odotti uudenlainen esterata, ja leukani loksahti maahan. En ollut ikinä nähnyt mitään sen kaltaista koskaan elämäni aikana. Köysiä ja siltoja kulki puista toisiin, maassa oli mutaa ja aitoja. Lammen yllä kulki naru toiselle puolta lampea. En nähnyt lammen toiselle puolelle tiheän kasvuston takia, mutta siellä olisi aivan varmasti vielä lisää.

" Tänään harjoittelemme kuninkaallisen pelastamista. Arvon teille parin, ja teidän tehtävänne on pelastaa kuninkaallinen lammen toiselta puolelta ja tuoda hänet turvallisesti tänne. Te menette pareittain radan läpi. Arvioin teidät myös pareittain, joten toimikaa tiiminä."

" Raven ja Zero te saatte Prinssi Junen." Pojat paiskasivat kättä ja nauroivat.

"Veronica ja Carter te saatte prinsessa Dalian." Olin melkein valittaa ääneen kuullessani Dalian nimen. Carter oli vaalea hiuksinen poika, joka oli päässyt seuraavalle tasolle ennen minua.

Kun Hesperos oli antanut meille parin hän hääsi loput takaisin sisälle, jotta emme näkisi muiden suorituksia. Carter ja minä istuimme hiljaisuudessa paikallamme odottamassa vuoroamme.

" Veronica ja Carter teidän vuoronne." Hesperos kutsui meitä ja me nousimme ylös. Me olimme viimeisiä radan suorittajia, ja muut radan suorittaneet olivat katsomassa.

" Aseistautukaa." Vyötin miekan vyölleni, mutta otin jousen ja nuolikotelon mukaani. Carter vyötti miekan vyölleen.

" Osaatko edes ampua tuolla?" Carter kysyi epäilevästi, varmaan nähtyään miekkailutaitoni.

" Ehkä." Vastasin vähättelevästi.

" Jos emme pärjää syytä sinua ja tuota hemmetin jousta okei." Carter kuiskasi korvaani, jotta Hesperos ei kuulisi. Tuijotin nuolia, joissa ei ollut terää vaan tylppä pää väriaineella. Meitä siis odotti toisellapuolella sotilaita. Carter oli jo matkalla esteradan läpi, eikä meillä ollut mitään suunnitelmaa. Huokaisin mutta lähdin seuraamaan Carteria, joka kiipesi köyttä pitkin ylös.

" En tiedä onko tuo paras reitti." Sanoin hieman epäilevästi, kun katsoin Carterin kiipeävän köyttä pitkin.

" Seuraa vain minua." Carter mutisi ärtyneenä, ja minä alistuin hänen tahtoonsa. Hyvä on annan hänen tehdä omat virheensä, ja pelastan meidät molemmat tilanteesta kuitenkin lopulta. Kiipesin Carterin perässä, ja ylös päästyäni tartuin jouseen ja nuoleen.

" Psh. Ei tällä ole vihollisia." Carter sanoi itsevarmana, ja minä skannasin katseellani puita. Jokin liikahti oksissa, mutta en vielä päättänyt ampua. Carter jatkoi matkaa köysi siltaapitkin, ja minä pysyin paikoillani toistaiseksi. Carter pääsi sillan toiselle puolelle rakennetulle tasanteelle, ja minä jännitin jouseni. Ammuin kaksi kertaa, ja osuin kahteen sotilaaseen, jotka olivat hyökkäämässä Carterin kimppuun. Carter yllättyi kun nuolet lensivät hänen suuntaansa, mutta enemmän hän yllättyi että ne osuivat sotilaisiin.

" Mitä helvettiä!!" Carter huusi yllättyneenä.

" Oletko ihan idiootti. Pelasta kuninkaallinen ja luulet ettei meillä ole vastustajia." Huusin hänelle takaisin, ja näin että hänen ylpeytensä sai kolahduksen. Ampumani sotilaat lopettivat kaikki hyökkäys yrityksensä, koska teknisesti he olisivat olleet kuolleita jos nuolet olisivat olleet aitoja. Siirryin Carterin luokse, ja kuudesaistini varoitti vaarasta. Työnsin Carterin sivuun ajoissa, ja jännitin nuoleni ja ammuin jousiampujan puussa.