Veronica (Finnish)

Kuoleman porteilla

Tuijotin hämmentyneenä miestä, joka oli yksi mestareista. Hän oli juuri tunnutsanut osallisuutensa perheeni kuolemiin. Kaikkein pahinta kuitenkin oli se että hän oli sanonut että olin ollut paikalla, kun hän oli myrkyttänyt äitini.

" Ei en ollut." sanoin pudistellen epäuskoisena päätäni.

" Sinä olit. Sinä jopa olit se joka tarjosi myrkyn äidillesi." Lorenin kasvoilla oli nyt leveä virnistys.

" Ei! Mahdotonta." 

" Et muista, koska et halua muistaa. Annakun muistutan sinua." Loren sanoi ja kaivoi esiin pienen tumman vihreän pullon. Se oli suljetti kullatulla koristeellisella korkilla. Pieni pyöreä pullo näytti tutulta ja tiesin miksi. Olin nähnyt sen kerran lapsuudessani. Olin kaatanut siitä nestettä tee-pannuun toivoen sen parantavan teen makua. 

Palatsin keittiö oli tyhjillään, ja vain minä ja lastenhoitajani Ann olimme paikalla. Hän auttoi minua keittämään vettä, jotta voisin ilahduttaa äitiäni. Hän oli itkenyt kamalan paljon viime aikoina, ja halusin saada hymyn hänen kasvoilleen. Keittiöön käveli kaksi miestä joilla oli keittiöapulaisten univormut. Toinen miehistä sanoi Annalle jotain mitä en kuullut.

" Veronica minun pitää poistua hetkeksi, mutta hän jää tänne auttamaan sinua." Ann oli sanonut ja osoittanut Lorenia. Ann poistui toisen keittiöapulaisen kanssa, ja Loren jäi minun seurakseni keittiöön. Me asettelimme tarjottimille yhdessä kaikkea tarvittavaa. Loren antoi minun kaataa kuuman veden posliiniseen kannuun, jonne lisäsin tee- puruja. 

" Voisitko leikata sitruunan?" kysyin katsoen anoen Lorenia. 

" Ei minun tarvitse. Tässä pullossa on sitruunamehua. Sinun tarvitsee vain lisätä tämä veteen ja se maistuu sitruunaiselle." Loren oli sanonut ja ojentanut pulloa minulle. Olin tarttunut pieneen vihreään pulloon ja yrittänyt saada sen korkkia aukeamaan.

" En saa sitä auki." sanoin ja ojensin pullon takaisin. Loren avasi pullon yhdellä pienellä liikkeellä. Hyppäsin alas jakkaralta, ja hain toiselta tasolta lautasellisen itseleipomia keksejä.

Ann palasi keittiöön ja Loren kumarsi ja poistui paikalta. Hän oli näyttänyt silloin iloiselta, ja olin luullut sen johtuvan siitä että hän oli saanut auttaa minua tehtävässäni. Ann kantoi tarjotinta käsissään, kun astuimme vanhempieni makuuhuoneeseen. 

" Äiti! Äiti nouse ylös! Katso mitä olen sinulle tehnyt." Huusin riemuissani, ja hyppäsin sängylle. Ravistelin äitiäni ja hymyilin hänelle leveästi.

" Mitä kultaseni?" Äiti sanoi ja hieroi unisesti silmiään.

" Minä valmistin sinulle teetä, ja vielä ihan itse!!" 

Ann kattoi pienen pöydän parvekkeen edessä. Hän sai kaiken pöydällä näyttämään herkulliselta. Äitini nousi sängystä ja pukeutui valkoiseen silkkikankaasta tehtyyn aamutakkiin.

" Saanko letittää hiuksesi?" 

" Ehkä hieman myöhemmin tähteni." Hän sanoi ja hymyili minulle pienesti. Hän käveli paljain jaloin pöydän luokse, ja kun hän kääntyi minuun päin hän näytti säteilevän onnesta.

" Voi kultaseni olet nähnyt paljon vaivaa." Hän sanoi ja suukotti kasvojani moneen kertaan.

" Äiti." sanoin ja kikatin onnellisena. 

Me istuuduimme pöydän ääreen, ja Ann kaatoi meille teetä. Otin keksin ja aloin syödä sitä heilutellen jalkojani. 

" Ann miksi et liittyisi seuraamme?" Äitini kysyi kohteliaasti hymyillen.