Veronica (Finnish)

Viimeinen mahdollisuus

Tanssiaisiin olisi vielä päiviä, mutta olimme jo aloittaneet tanssisalin koristelun. Krystal oli niin kiireinen, että hänellä ei ollut enään aikaa meille. Minä taas kärsin univajeesta, ja Williamilla oli sama tilanne. Meidän arvosanamme alkoivat laskea, ja opettajat huusivat meille kun nukahdimme kesken tunnin. Koko koulu oli ihan sekava, kun tanssiaiset tulivat puheeksi.

Minä ja William olimme harjoitelleet miekkailiua joka yö, vahtivuoromme aikana. Hän oli pistänyt minut rehkimään jopa enemmän kuin Hesperos, mutta tuloksia ei vain syntynyt. Aloin oikeasti panikoida että menettäisin paikkani Hesperoksen tunneilta. Hesperos tarkkaili joka tunti edistymistäni, mutta pettymys oli kirjailtu hänen kasvoilleen. Tänään meitä oli paikalla vain kourallinen määrä, sillä loput olivat siirtyneet seuraavalle tasolle. Me jotka olimme jäljellä paiskimme töitä kovemmin kuin koskaan aiemmin. Hesperos jopa näytti hieman tyytyväiseltä, kun laitoimme kaiken tahtomme peliin. Tunnin lopuksi Hesperos luetteli nimiä, ja niiden joiden nimet sanottiin hyppivät riemuissaan. Vain kolme nimeä jäi sanomatta, ja yksi niistä oli minun.

" Valitan Veronica, mutta et ole kehittynyt sitten yhtään." Hesperos pahoitteli, ja jäin paikalleni seisomaan. Tunsin että olin pettänyt perheeni, ja ennen kaikkea itseni. En päässyt seuraavalle tasolle, ja olin valmis lyyhistymään lattialle itkemään. Hengitin syvään sisään ja ulos, kun pidättelin itkuani. En aikoisi itkeä, en tämän takia. Minähän kääntäisin Hesperoksen pään, ja pääsisin seuraavalle tasolle.

Saavuin ruokalaan ja istuin vakiopöytäämme. Krystal kirjoitti muistiinpanoja tanssiaisia varten, Pamelalla oli nenä kirjassa, Sabine viilasi kynsiään ja Raven tuijotti pöytää.

" Mikä teitä vaivaa? Käyttäydytte kuin ette tuntisi toisianne." Sanoin laskiessani tarjottimen pöydälle.

" No sanotaan että eräs ajaa meidät hulluuden partaalle, kun puhuu vain tanssiaisten järjestämisestä." Sabine sanoi hieman ärtyneellä äänellä, ja jatkoi kynsien viilaamista.

" No sinuna olisin aivan hiljaa neiti täydellinen. Voi kynteni ovat tänään ihanat! Voi kunpa Daniel pyytäisi minua ulos!" Krystal matki Sabinen puhe tyyliä ylidramatisoiden.

" Pamela ei suostu lopettamaan lukemistaan, koska pelkää että ei saa täysiä pisteitä kokeesta." Sabine syyti vuorostaan Pamelaa.

" Voisitteko lopettaa toistenne syyllistämisen?" yritin selvittää ystävieni kiistaa.

" Paraskin puhumaan. Sinä et tee mitään muuta kuin treenaa ja treenaa. Antaisit jo olla! Hesperos ei päästä sinua seuraavalle tasolle koska olet surkea. Veronica herää jo! Sinun on aika keskittyä johonkin muuhun." Sabine huusi ja kaikkien päät kääntyivät minuun. Tunsin alkavani kiehua, ja sain kiukkuni kuriin ajoissa. Kukaan ei sanonut mitään ja kaikki tarkkailivat minua. Nousin paikaltani, ja tein lähtöä.

" Aivan niin luuseri edes ystäväsi pitävät sinua luuserina!" Dalian ääni kaikui ruokalassa.

Kävelin pääpystyssä pois, ja pidättelin kyyneleitä. Raven ei ollut puolustanut minua, hän vain oli tuijottanut pöytää nolostuneena. Juoksin liikuntasaliin, joka sattui olemaan avoinna jostain syystä. Tartuin jouseen ja nuolikoteloon, joka oli täynnä valkoisia nuolia. Olin ampunut jousella joskus lapsena, mutta se on sama kuin ajaisi pyörällä. Kun sen kerralla oppii sen osaa aina. Hengitin ensin syvään sisään ja ulos, jotta pahin kiukku ja loukkaantuminen laantuisi. Liikuin salissa sulavasti, ja ammuin nuoli toisensa jälkeen suoraan kohteeseensa. Ammuin jokaisen nuolen joka osui kätenii, ja jokaisen nuolen jälkeen tunsin itseni paljon tyyneemmäksi. Kun viimeinen nuoli lensi maaliinsa, tunsin olevani rauhallinen vaikkakin hieman hengästynyt.

" Vau. En tiennyt että osaat ampua jousella." Hesperoksen lumoutunut ääni kuului takaatani, ja olin saada sydänkohtauksen.

" Häh? Joo no siitä on ikuisuus kun ammuin viimeksi." Vastasin ,kunhan olin rauhoitellut sydäntäni.