Veronica (Finnish)

Viesti

Palasimme leiriin, ja yllätykseksemme joka puolella juoksi hoitajia. William kannettiin paareilla hänen telttaansa. Lähdin heti heidän peräänsä, ja sillion Pamela pysäytti minut.

" Veronica. Williamilla on kaikki hyvin. Hänen muutosvaiheensa vain alkoi." Pamela sanoi rauhallisesti huomattuaan hätääntyneen ilmeeni. Katsoin Pamelaa ja huomasin että hän oli hieman synkkä.

" Mikä on Pamela? Jokin painaa mieltäsi."

" Hitto! Osaat olla välillä niin tarkka näköinen."

" Kerro minulle? Mikä on?" Yritin pitää itseni rauhallisena ja hallittuna, mutta en voinut tunteelle että jotain pahaa oli sattunut.

" Prinssi June. Hän.." Pamelan ääni hajosi, ja kyyneleet valuivat hänen poskillaan. Hän tarttui käteeni ja ohjasi minut telttaan, joka oli merkitty punaisella ristillä. Sairastupa. Teltta oli täpötäynnä hoitajia, jotka juoksivat potilaiden välissä. Paareilla makasi ainakin kymmenen oppilasta, jotka olivat pahasti haavoittuneet. Kuninkaat olivat kerääntyneet teltan takaosaan keskustelemaan kiivaasti.

" Olen pahoillani en pysty olemaan täällä kauempaa." Pamela sanoi ja juoksi ulos teltasta. Syy selvisi pian. Zero makasi yhdellä paareista, ja hän oli kaikkein pahimmassa kunnossa. Merlin seisoi hänen jalkopäädyssään mumisemassa jotain loitsua. Hoitajat paikkailivat oppilaita ja jokaisen kasvoilla oli surkea ilme. Williamin muutos oli alkanut, ja kaiken lisäksi oppilaat makasivat kuleman kielissä paareilla. Tunsin sydämmeni särkyvän tuhat kertaa, kun katsoin näkyä. Tunnistin osan oppilaista. Carter ja Emilian tunnistin ensimmäisinä koska olin ollut heidän kanssaan Hesperoksen tunneilla. Polvistuin Emilian viereen ja silitin tytön päälakea varovaisesti. Pelkäsin satuttavani häntä. Kyynel vierähti poskeltani ja tippui Emilian paperin vaalealle iholle. Muistin hyvin kuinka Emilia oli hymyillyt minulle, kun olimme keskustelleet Hesperoksen rääkkäyksen jälkeen. June. Tämä oli viesti minulle. Hän oli valinnut oppilaiden joukosta ne joiden kanssa olin jutellut edes kerran. Isäni laski kämmenensä olkapäälle, ja käännyin katsomaan häntä suoraan silmiin. Niissä näkyi pelkkää surua.

" Tämä on sinulle." Isäni ojensi minulle vapisevin käsin veren tahriman kirjekuoren. Sinetti oli paikoillaan, ja kirjeen etuosaan oli raapustettu hielolla käsialalla nimeni. Tunsin kuinka kaikki veri katosi kasvoistani, ja tartuin tärisevin käsin kirjekuoreen. Sinetin avaaminen tuntui vaikealta tärisevin sormin, mutta lopulta sain sen avattua. Tartuin kirjeeseen, ja tunsin kuinka kauhu täytti sydämmeni kun näin kirjeen sisällön.

Rakas Veronica

Olisit suostunut vaimokseni, kun sitä tarjosin sinulle. Olet varmaan jo ymmärtänyt viestini, vaikka luetkin kirjettäni. Pikku ystäväsi Raven on minulla, ja täytyy sanoa että hän on aika sisukas.

Tarjoan sinulle kuitenkin vielä kerran mahdollisuutta tulla vaimokseni. Ellet suostu siihen ennen kuin aurinko laskee kahden päivän päästä, voit valmistautua ystäviesi hautajaisiin. Annan sinulle vain kaksi päivää, koska olet varmasti murtunut ystäviesi takia. Kun olet valmis suostumaan sopimukseen, tule yksin pääoville.

P.S En odota ikuisesti.

Rakkaudella June

Tunsin kyyneleideni virtaavan poskilleni ja putoavan käsivarsilleni. Kaikki oli minun syytäni. Raven. Ajatuskin siitä mitä kauheuksia June oli mahdollisesti tehnyt ystävälleni nostatti ihokarvani pystyyn. Viha ja suru kiersivat voimakkaasti kehää sisälläni ja olin valmis räjähtämään.

" Veronica mikä hätänä. Lapsi kulta kerro minulle." Isäni lempeä ääni sanoi, ja hänen kämmenensä silitti rauhoittavasti hiuksiani. Ojensin isälleni kirjeen sanaakaan sanomatta. Hän luki kirjeen, ja kaikki väri pakeni hänen kasvoiltaan. Nousin ylös ja suuntasin ulos teltasta.