Veronica (Finnish)

Epilogi

June seisoi salaisen piilopaikassa, ja odotti setänsä tuloa. June halusi päästä kostamaan Veronicalle kaiken sen mitä tämä oli aiheuttanut hänelle. Hän oli jopa ollut paikalla katsomassa kun tyttö oli kruunattu kuningattareksi. Vihaisena hän oli päättänyt manipuloida kapinalliset puolelleen. Hän oli laittanut kapinalliset hämmentämään ja aiheuttamaan sekasortoa palatsissa, mutta siitä ei juuri ollut apua.

June sinä saat kostosi, mutta ole maltillinen. Odotamme oikeaa aikaa iskeä.

Mustan lohikäärmeen ääni kaikui Junen mielessä, ja sain hänen kasvoilleen leviämään julman hymyn.

Kyllä mestari.

Morgatha oli kuollut vuosia sitten, mutta hän oli onnistunut liittämään sielunsa lohikäärmeensä sieluun. Heistä oli tullut yksi elävä olento. June katsoi nukkuvaa lohikäärmettä jumaloiden. Edes yksi pelätyimmistä ja kunnioituimmista olennoista oli vielä hengissä.

Lohikäärme avasi silmänsä ja sen keltaiset silmät katsoivat luolan suuhun, josta käveli tumma hahmo. Junen setä Loren oli vain varjo entisestään.

" Se on tehty. Tyttö luulee kaiken olevan taas normaalisti." Loren sanoi ja hän nauroi ilkeää nauruaan.

Heidän suunnitelmansa siis tulisi toimimaan ellei mikään menisi pieleen.

Hyvä. Nyt vain odotamme.

Lohikäärmeen kammottava ääni sanoi Morgathanin äänen kanssa yhtäaikaan.

***

Jossain syvällä palatsin uumenissa, jonne harva löytää seisoi Merlin. Hän tuijotti suoraan miekkaan joka oli upotettu syvälle kiveen.

" Tulevaisuus ei tule olemaan valoisa, jos vaistoni osuu oikeaan." Melin puhui itsekseen. Miekka kivessä tuntui vastaavan velholle, sillä se alkoi hohtaa hienoista valoa.

" Onko tytöstä siihen mitä tulevaisuus häneltä vaatii?" Merlin lausui kysymyksensä jolle hän ei voinut tietää vastausta.