Pojat ei pussaa poikia

2.

Oliver

Olin matkalla kentälle kuulokkeet korvissani. Näin leon jo pukukoppien edessä olevilla penkeillä. Hän heilautti kättään minulle. Heilautin takaisin pienen hymyn kera.

Kävelimme kentälle jutellen jostain. Onneksi siellä ei ollut ketään. Laskin puhelimeni ja vesipulloni maahan Leon perässä. Leo jo potki palloa maaliin iloisesti, kun hölkkäsin hänen luokseen. Ensin syöttelimme ja pelleilimme jotain. En ollut hymyillyt ja nauranut niin aidosti pitkään aikaan. Edes joskus tunsin oloni iloiseksi.

"Maali!" Leo huusi innoissaan, kun voitti minut omatekemässämme kilpailussa. Naurahdin hänen typeryydelleen ja juoksin hakemaan vesipulloani maalin viereltä. Kaukana näin kaksi poikaa, mutta en heihin enempää huomiota kiinnittänyt.

"Annakko mullekki?" Leo kysyi. Ojensin vesipullon hänelle ja Leo kiitti hengästyneenä. Leo heitti vain pullon maahan ja juoksi sitten takaisin pallon luokse innoissaan. "Uus matsi! Kaheksasta poikki!" Hän huusi. Nyökkäsin nauraen ja menin takaisin pelaamaan.

Olin juuri potkaisemassa palloa maaliin, mutta lensin maahan. Näin Ethanin ja yhden hänen kavereistaan kentän reunalla. Ethan vain virnisti ja näytti tuijottavan minua. Nousin onneksi nopeasti ylös Leon avulla ja olimme lähdossä.

"Ei nyt noin nopeesti." Ethan asetti kätensä rinnalleni. En uskaltanut liikkua senttiäkään. Leo on kertonut miten hän oli hakannut jonkun joskus sairaalakuntoon, ei kovin kiva. "Pelottaako sua?" Ethan kysyi ivallisesti. Pudistin vain päätäni ja yritin näyttää mahdollisimman rohkealta. Toivoin vain, että Ethan ei tuntisi kuinka kovaa sydämmeni hakkasi.

"Päästä se menee." Leo sanoi. Ethan vain näytti nauttivan meidän ärsyttämisestä. Hän kääntyi katsomaan edessämme olevaan Leoon ottaen myöskin kätensä pois rinnaltanu. Huokaisin syvään, mutta kuitenkin sisälläni vallitsi kauhu. Olisin halunnut sanoa vastaan, mutta en uskaltanut. Tästä minun täytyy pahoitella Leolta myöhemmin!

"Mitä sä just sanoit?" Ethan otti Leon mustan t-paidan kauluksesta kiinni. Leo vain katsoi kauhuissaan Ethanin vihaisia kasvoja.

"Ethan, päästetään ne menee. Janetteki on varmaa kohta täällä, eikä se haluu nähä sua taas tappelemassa." Ethanin kaveri kenen nimestä minulla ei ole mitään hajua (vaikken sitä haistakkaan) sanoi. Ethan vain päästi Leon paidasta kiinni. Menin nopeasti Leon luokse ja lähdimme pois.

"Ootsä kunnossa?" Kysyin vähän matkan päässä ettei Ethan vain kuulisi meitä.

"Joo oon." Leo hymyili. "Säikähin vaa vähä."

"Sama. Onneks se ei tehny mitää." Sanoin. Leo nyökkäsi. "Onks teillä muuten jotai historiaa sen kaa?" Kysyin. Olin tullut kaukaa tuohon lukioon joten en ketään sieltä tuntenut tai heidän taustojaan.

"Kai me joskus kavereita oltii?" Leo sanoo raapien niskaansa. "Sitte Ethan vaa muuttu. Se löysi tuon kenen kaa se on nyt, Joelin. Joel oli se kuka muutti sen ihan kokonaa." Leo kertoi nopeasti. En alkanut kysellä enempää vaan nyökkäilin päätäni hiljaa.

Tullessani kotiin heitin vain kenkäni eteisen nurkkaan. Vesipullokin lensi kaaressa keittiönpöydälle. Oloni ei ollut mikään paras. Minua ärsytti kuinka Ethan kehtasi alkaa haastamaan riitaa kanssamme. Syynä vain se, että olimme lähdossä. Hemmetin idiootti!

"Oliver, mitä sä möykkäät?" Äiti tuli keittiöön unisen näköisenä.

"Sori." Sanoin hiljaa. Äiti oli varmaan nukkumassa ennen yövuoroaan sairaalassa. "Ei ois kannattanu herättää sua."

"Ei se haittaa. Mikä on?" Äiti asetti kätensä poskilleni.

"Vitun Ethan tuli haastaa riitaa." Sanoin vihapäissäni.

"Kielenkäyttö!" Äiti läksytti.

"Sori. Mee sä takasi nukkuu." Sanoin. Äiti vain suukotti otsaani ja lähti takaisin huoneeseensa nukkumaan. Minua vain jäi vaivaamaan yksi asia. Miksi olen silti kiinnostunut Ethanista vaikka hän on täysi kusipää?

Tein nyt uuen osan tänne, koska musta tuntuu, että taekookki on aika lopussa. En tiiä monta osaa mutta kyllä niitäki kuitenki tulee :)

Mutta joo toivottavasti tykkäsitte 💕