Pojat ei pussaa poikia

45.

Oliver

Aamulla heräsin äidin koputuksiin ovella. Hän kurkkasi ovenraosta hymyillen ja katsoi, kun väsyneenä availin silmiäni Ethanin kainalossa. "Jääkaapissa on aamupalaa ja pöydällä hieman ruokarahaa. Mä lähen nyt töihin, hyvää koulupäivää!" Hän sitten toivotti ja lähti sitten vilkuttaen ovelta. Pudotin pääni takaisin tyynyyn, lepuuttaen koko kehoni vielä. Ethan veti minua vain enemmän itseensä yrittäen saada lisää lämpöä jo valmiiksi hikiseen kehoonsa.

"Oot iha hikine mee suihkuu." Mutisin. Tunsin vain epämääräistä mutinaa ihoani vasten. "Ja meillä on kouluu joten nouse unikeko."

"Mhh sitku saan hyvää huomenta suukon." Huokaisin vain pyöräyttäen silmiäni. Pysyin kuitenkin paikoillani. Tunsin lämpimät huulet poskellani, mutta ne katosivat nopeasti.

"Poskelle vaa?" Kysyin varovasti ja nousin samalla istumaan. Silmät edelleen kiinni Ethan naurahti nyökäten heti perään. "No okei, Meillä on kiire joten ala joutua." Kömmin silmiä hieroen pois sängystä kohti lähintä vessaa. Tein siellä toimeni nopeasti mennen sen jälkeen keittiöön.

Kuulin myös Ethanin liikkuvan huoneestamme kohti vessaa. Jätin maidon äkkiä pöydälle ja juoksin poikaystäväni luokse. Hän seisahtui paikalleen hiukset sekaisin. "Huomenta." Sanahdin antaen tämän huulille nopean suukon.

"Huomenta, enkeli." Hymy huulillani kasvoi enemmän, kun kuulin tuon uuden lempinimen. "Onhan nyt parempi olo?" Jäimme halaamaan keskelle käytävää. Nyökkäilin päätäni hiljaa Ethaniin kiinni tarrautuneena. "Hyvä, mutta mä meen suihkuun." Tunsin huulet nopeasti korvani yläpuolella, mutta kohta ne olivat pois kuten koko lämmin keho viereltäni.

Menin takaisin keittiöön ja nostin maitopurkin takaisin käteeni. Äiti oli jättänyt meille hieman kahvia, jota oli keittänyt ennen lähtöään. Tiesin, että Ethan halusi puolet kupista kahvia ja toiset puolet maitoa.

Asetin hänen kahvimukinsa pöydälle alkaen kaivelemaan äidin tekemiä leipiä jääkaapista. Hymyilin hieman, vaikka mieltäni edelleen vaivasi kaikki ne samat ajatukset mitä yöllä. Halusin ne pois, ja siksi mietinkin, että menisin puhumaan jollekkin ammattilaiselle.

"Ei vittu Oliver arvaa mitä?!" Täysin litimärkä teinipoika juoksi luokseni pelkkä pyyhe lanteillaan.

"Hyi varosit vähä!" Parahdin, mutta hän ei kiinnittänyt ollenkaan huomiota sanomisiini vaan tunki puhelimensa naamani eteen. Näin Ethanin keskustelun äitini kanssa. Viesteissä luki, että Joel on nyt joutunut vastuuseen siitä mitä teki minulle ja tästä tulee isompikin juttu, eikä hän tule pääsemään helpolla. Olin helpottunut, mutta silti se sama masennus velloi vatsassani.

"No? Mikä on?" Ethan laski puhelimen naamaltani, kun näki ilmeeni.

"Ki- eiku.. en mä tiiä. Tää on kaikki niin sekavaa. Haluisin vaa unohtaa sen kaiken ja mennä rauhassa puhumaan jonku kaa. Toivottavasti koko koulu nyt ei saa tietää.." Änkytin vain puhuessani. Ethan otti hellästi käsistäni kiinni ja tuijotti suoraan silmiini omillaan.

"Jos ne saa tietää nii se on mun mielest vaa hyvä. Sitte ne kaikki ainaki tietää millane ihmine Joel oikeesti on." Nyökyttelin hiljaa päätäni antaen Ethanin sanojen vallata mieleni. Hän oli oikeassa, mutta samaan aikaan myös väärässä. Eihän siitä seuraa mitään hyvää, että koko helvetin koulu saa tietää siitä mitä minulle on tehty. "Mutta nyt me syödään aamupala ihan rauhassa ja kohta kouluun. Okei?"

"Okei." Vastasin vain. Kuulin kolme lempi sanaani Ethani suusta ja loppuun vielä uuden lempinimeni, enkeli. Hymyilin nyt jopa jo hieman ja annoin nopean pusun ruskeasilmäisen pojan huulille.

Kävelin luokkaan missä opettaja jo odotti pöytänsä ääressä. Istuin luokan keskivaiheille, otin repustani tunnin välineet esille ja tuijotin vain ovelle mistä koko ajan lisää oppilaita lipui luokkaan sisään. Olin taas ensimmäisten joukossa, koska Ethan halusi olla koululla hyvissä ajoin etten vain myöhästyisi. Sekä hän halusi hyvästellä minut kunnolla ennen tuntiemme alkua. Näemme vasta ruokkiksella ja sen jälkeisellä liikuntatunnilla.