Pojat ei pussaa poikia

12.

Ethan

"Vittu." Sanoin ääneen. Oliverin sisko vain tuijotti meitä silmät suurina. Oliver ei edes liikahtanut vierestäni vaan katsoi siskoaan peloissaan.

"Anteeksi, kun häiritsin teidän herkkää hetkee, mutta Oliver ois vähä asiaa." Oliverin sisko viittoi Oliveria tulemaan luokseen.

"Mee ulos oottaa. Tuun ihan just." Oliver vastasi. Tyttö poistui huoneesta ja sulki oven perässään. Oliver heti kääntyi katsomaan minuun pahoittelevasti. "Anteeks." Hän sanoi apeana.

"Miks?" Ihmettelin.

"Kun Iida tuli keskeyttää..." Oliver puhui hieman noloissaan.

"Ei se haittaa, jatketaa joskus toiste." Sanoin hymyillen. "Mutta mee nyt. Se vielä luulee, että me pannaa täällä tai jotai." Oliver heti posket punaisina nousi sängystä ja keräsi vaatteensa, heittäen me sitten päällensä. Jäin vain sängylle makaamaan, kun Oliver meni puhumaan siskonsa kanssa.

Meinasin jo nukahtaa, mutta heräsin, kun joku pomppasi sängylle melkein päälleni.

"Mitä vittua?!" Huusin. Oliver vain katsoi minua hiljaa nolostuneena.

"Sori." Hän kuiskasi.

"Ei mitää. Mitä asiaa oli?" Sanoin hieman tylysti. Oliver asettui istumaan hajareisin jalkojeni päälle.

"Mä oon viikonlopun yksin kotona." Oliver kuiskasi todella hiljaa.

"Mitä?" Varmistin vielä, että kuulinko edes oikein. Oliver toisti sanomansa ja tiesin sitten heti miksi häntä nolotti hieman sanoa se. Hän halusi minut viikonlopuksi kanssaan, koska häntä varmasti pelotti olla yksin.

"Niin voisitko sä olla sit mun kaa?" Kuulin hiljaisen äänen. Vastasin nopeasti myöntävästi saaden Oliverin hymyilemään posket punoittaen. Otin pojan käsistä kiinni ja vedin hänet makaamaan päälleni. Tuijotimme toisiamme silmiin pitkään, kunnes uskalsin suudella Oliveria.

Asentomme vaihtui, että Oliver oli alla selällään ja minä hänen päällään. Huulemme liikkuivat toisiaan vasten hiljaa ja lempeästi. Oliver veti minua koko ajan lähemmäksi. Miten hän haluaakaan minua...

Aikaa kului pitkään, kun minulle soitti Joel ja pyysi kanssaan kentälle. En viitsinyt kieltäytyä, koska silloin Joel olisi varmasti saanut tietää missä olin ja kenen kanssa. Suosiolla siis suostuin hieman surullisena, koska olisin halunnut viettää enemmän aikaa Oliverin kanssa.

"Nähään huomenna koulussa, okei?" Olin jo ovella lähdossä. Oliver vain surullisena katsoi kädet puuskassa ja nojaten ovenkarmiin, kun seisoin ulkona hänen edessään.

"Joo nähään." Kuulin vaisun vastauksen.

"Anteeks oikeesti. Mä hyvitän tän sulle viikonlppuna." Sanoin pahoittelevasti. Oliver nyökkäsi hiljaa ja kurottauduin sitten suutelemaan poikaa nopeasti. Lähdin sitten nopein askelin pois ja vilkutin Oliverille, kuka vilkutti minulle ovenraosta.

Oliver

Kun Ethan lähti, menin keittöön ja lysähdin pöydän ääreen istumaan. Iida vain istui virnistäen vastapäätäni.

"No kukas se oli?" Iida kysyi.

"Yks vaa." Vastasin hiljaa. Minua pelotti Iidan reaktio Ethaniin. Jos hän ei pitäisikään ideasta minusta poikien kanssa? Tai jos hänestä se ei ole paha, mutta äiti suuttuu ja heittää minut pihalle?

"No ei varmana ollu, ku tollee sängyssäki halailitte ehkä alasti ja sitte vielä pusu ku se lähti. Eikö oo päivän selvää sun tykkäävän pojista ja toi on sun poikaystävä?" Iida naurahti ja alkoi sitten syömään ruokaansa.

"Sen mä voin sanoo, ettei me oltu alasti. Ja myös sen, että kyllä tykkään pojista. Vielä muuten sen, että me EI olla yhessä. Huomaa sana ei." Sanoin yllättävän rohkeasti.

"Mikä sut saa yöllä nukkuu." Iida pyöräytti silmiään ja jatkoi sitten syöntiään.

"Ääh lopeta jo!" Huudahdin. Iida vain naurahti saaden minut hermostumaan, en edes tiedä miksi.

"Et sitte kerro äitille oikeesti mitää, jooko?"

"Hmm. Riippuu vähä." Iida virnisti. Katsoin häntä kysyvästi. "Jos mä en kerro äitille ni sä kans sit valehtelen etten mee viikonloppuna Eliaksen luo vaan jonku kaverin."

"Okei." Suostuin heti. Kättelimme molemmat tyytyväisinä ja minä sitten lähdin yläkertaan tekemään läksyjäni ja siivoamaan huonettani. Jäin kuitenkin tuijottamaan puhelimeni ruutua, kun sen taustakuva oli vaihtunut paidattomaksi Ethaniksi. Sydämmeni hakkasi tuhatta ja sataa ja poskeni olivat varmaan yhtä kuumat, kuin uuni.

"Hemmetti Ethan." Huokaisin hiljaa.

Uuh mulla on ihania kavereita :) vitun kaksnaamasia. Suuttuvat mulle ku en puhunu niille tämää... vaikka ite ne sen aiheutti. Sen siitä saa ku ei kuuntele mua ja puhuu KOKO AJAN päälle.

Kuitenki toivon että teillä meni paremmpin päivä ettekä tullu kaiken paskan takii tullu itkien kotii❣️