Pojat ei pussaa poikia

37.

Ethan

Makasin Oliver kainalossani sängyllä. Hän oli juuri nukahtanut, kun vain makoilimme jutellen kaikesta. Sain onneksi myöntävän vastauksen, että kerromme Oliverin äidille tapahtuneesta ja sitten ilmoitamme poliisille. Saapahan Joel ja ne kaksi idioottia kärsiä tekemisistään.

Katselin Oliverin nukkuvia kasvoja samalla silitellen hänen sekaista hiuspehkoaan. Hymyilin hennosti, kun Oliver liikahti unissaan. Hänen otteensa ympärilläni tiukentui ja hän sukelsi enemmän kainalooni, huulet mutrulla.

Olin onnellinen vihdoin, onneksi Oliver otti minut vastaan, vaikka käyttäydyin, kuin joku idiootti. "Kiitos." Kuiskasin ihan hiljaa. Ei se enkeli reagoinut mitenkään, jatkoi vain unissaan tuhisemistaan. Hymyilin typerästi ja katselin vain nukkuvaa ihmettä kainalossani.

"Ethan, herää. Mulla on nälkä." Oliver mumisi vieressäni. Avasin silmäni ja silloin vasta huomasin nukahtaneeni.

"Anteeks, ei mun pitäny nukahtaa." Sanoin hieroen kasvojani. Oliver pysyi vain hiljaa nousten istumaan polvilleen viereeni. "Mitä sä haluat syyä?" Kysyin.

"Öhm en mä tiiä. Suklaa ja cokis kyllä maistuis." Suu mutrussa Oliver sanoi.

"No sitten mä lähen ostaa sulle suklaata ja cokista, enkeli. Pitääkö tuoda muuta?" Nousin sängyltä ja vedin paitaani päälle minkä olin heittänyt pois. Oliver punastellen katseli käsiään, kun vedin lattialta löytyneitä lökäreitä jalkaani.

"Oot kuuma." Oliver sanoi. Virnistin vain ja nojauduin sängylle käsieni varaan antamaan poikaystävälleni suukon.

"Mä tiedän, että oon kuuma." Naurahdin, kun irrotin huuleni Oliverin omista. Hän katsoi minua huvittuneena ja otti käsistäni kiinni.

"Oot sitte varovainen, okei?" Hän katsoi suoraan silmiini. Nyökkäsin päätäni ja annoin vielä nopean pusun tämän huulille. Oliverilla oli kuitenkin jotain muuta mielessään, kun hän laittoi kätensä olkapäilleni ja veti minut sängylle päällensä.

"Woah. Sitte, ku ollaan syöty." Irrottauduin Oliverista ja nousin sängyn reunalle istumaan. Oliver ryömi vierelleni ja kiersi kätensä kaulani ympärille. Hän asetti huulensa poskelleni antaen siihen TODELLA pitkän pusun.

"Hups, mutta mee nyt. Mulla on jo tosi kova nälkä." Katsahdin Oliveria hymyillen ja nousin sitten sängyltä. Pelkkä t-paita päällään Oliver kipitti perässäni eteiseen. Hän antoi minulle vielä halin ja suukon, kun sain kengät ja takin päälleni.

Lähdin kädet taskuissani kävelemään läheiseen K-markettiin. Vielä ripsi hieman vettä, mutta ei se minua taaskaan haitannut. Vedin vain takin huppua syvemmälle päähäni, kun jatkoin lätäköissä löntystämistä.

Kun saavuin kaupalle näin pienen porukan olevan tupakalla kaupan seinustalla. Olisin mennyt vain ohi välittämättä heistä sen enempää, mutta kuulin tutun äänen huutavan minua. Pysähdyin paikalleni ja näin tutun pojan hölkkäävän luokseni heiluttaen kättään.

"Ethan, mitä äijä! Ei oo näkyny pitkään aikaan!" Hyvärinen, oikealla nimellään Luukas huusi kovaan ääneen.

"Mitäs tässä. Millon sä oot tänne takasin ilmestynyt?" Kysyin ja aloin etsiä omaa tupakka-askiani taskustani.

"Tulin vaa moikkaa vanhoja tuttuja, niinku sua. Onkos ketään löytyny?" Luukas virnisti ja puhalsi savut suustaan ulos. Sytytin omankin tupakkani ja katsoin Luukasta hymyillen.

"Tässä just ostamaan sille suklaata ja cokista. Aattelin myös viiä ruusuja ja tehä kunnon ruokaa. Vähä myrskystä ollu meijän paratiisissa." Sanoin ja Luukaksen virne vain kasvoi.

"Hyvärinen! Tuu jo!" Joku hänen kavereistaan huusi hieman kauempaa.

"Joo ihan just! Oottakaa hetki!" Luukas huusi heille takaisin ja katsoi sitten taas minuun päin. "Mutta sustahan on tullu oikein herrasmies. Kuka tää onnekas naikkonen on?"

"No en nyt herrasmiehestä tiiä, mutta ei se ainakaan naispuolinen oo." Sanoin hieman salaperäisesti.

"Hemmetti Ethan ootko sä homo!" Luukas huudahti yllättäneenä. Nyökkäsin hieman ujona ja tunsin poskieni alkavan punoittaa. "Oho Ethan! Sehän on ihan hemmetin siistii!" Luukas intoili. Hymyilin vain ylpeänä poikaysätvästäni ja jatkoin tupakkani polttamista. "Onko sulla siitä jätkästä kuvaa? Ois ihan kiva nähä miltä sun sielunkumppanis näyttää." Hymyillen kaivoin vapaalla kädelläni puhelimen taskustani. Oliver oli jopa laittanut viestiä.

"Tuossa." Näytin yhtä kuvaa meistä, minkä otin yksi aamu ennen kouluun lähtöä. Kuva oli perus peilin kautta otettu kuva, missä Oliver halasi minua hymyillen.

"Sehän on lyhyt." Luukas nappasi puhelimen kädestäni ja tarkasteli kuvaa tyytyväisen näköisenä. "Ihan hyvän näkönen se on, jos itekki tykkäis pojista niin totta kai panisin!"

"Hei, Oliver on mun omaisuutta. En haluis jakaa sitä." Naurahdin hieman nolostuneena omistushaluisuudestani. Kuulin sitten puhelimeeni pärähtävän viestin. Olin ottamassa puhelinta Luukakselta, mutta hän kerkesi avaamaan viestin jo.

"Herranen aika Ethan! Kannattais pistää vauhtia, sillä on ikävä sua!" Luukas ojensi puhelimeni minulle virnistäen. Poskeni lemahtivat täysin punaiseksi, kun näin Oliverin viestin. Hän laittoi kuvan itsestään edelleen pelkkä t-paitani päällään. Hän oli myöskin hieman vetänyt paidan reunaa ylöspäin, jotta hänen vatsansa näkyi. Purin huultani, unohtaen luukaksen läsnäolon.

"Sulla varmaa on vielä mun numero, nii jos haluut nii pidetään jotain yhteyttä?" Hän sanoi. Nyökkäsin päätäni ja hyvästelimme sitten toisemme. Luukas lähti takaisin kaveriensa luo, kun minä tallustin vihdoin kauppaan.

Vastasin kävellessäni Oliverille, otin korin ja lähdin metsästämään hänen toiveitaan. Hain ensin suklaan ja sitten kaksi isoa cokis pulloa. Jatkoin matkaani etsien jotain kunnon ruokaa. Onnekseni pakastepitsat oli alennuksessa, joten otin meille sellaisen. Halusin vielä itsellenikin jotain hyvää, niin hain jonkun karkkipussin ja menin sitten kassalle.

Maksoin ostokseni käteisellä, mitä rahapussini pohjalta löytyi. Pakkasin ostokseni pussiin ja lähdin kaupasta. Laitoin Oliverille viestin matkalla, että olen tulossa. Hän vastasi heti sydämmien kera, saaden hymyn kasvoilleni.

Sade oli jo lakannut, mutta maa oli edelleen kostea ja lätäköitä löytyi. Näin joitain ala-aste ikäisia lapsia leikkimässä lätäköissä sadevaatteidensa kera. Hymyilin heille vaikka he katsoivat minua pelokkaina. En nyt niin pelottavalta näytä. Hymyni hieman laantui, mutta yritin ajatella sitä enkelia, kuka minua odotti. Katsoin puhelimesta kelloani ja tajusin, että minulla oli mennyt jo yli puolituntia. Kävelin hieman nopeampaa koko loppumatkan, kunnes pääsin takaisin Oliverin talolle.

Avasin oven vain rennosti, astuen sisään. Oliver juoksi huoneestaan luokseni ja hyppäsi syliini. "Mun pelastava enkeli!" Hän huusi ja suuteli huuliani intohimoisesti.

Oon kyllä ylpee itestäni, kun oon saanu nyt joka päivä luvun aikaan

Toivon, että tykkäsitte❣️