Pojat ei pussaa poikia

31.

Ethan

Kävelin luokasta ulos ensimmäisten joukossa odottaen näkeväni Oliverin jo luokan vieressä olevilla penkelillä, mutta ei. Ihmettelin missä hän oli ja jäin odottamaan luokan eteen, jos hän ei ollutkaan vielä päässyt omalta tunniltaan. Nojasin seinään ja katselin kuinka vielä muutama oppilas ennen opettajaa poistui luokasta.

"Unohtuiko sinulla jotain luokkaan?" Hieman vanhahko naisopettaja, pirjo kysyi.

"Ei jääny, odotan vaa mun poikaystävää." Sanoin hymyillen. Pirjo hymyillen nyökkäsi päätään ja toivotti hyviä päivänjatkoja. Hymyilin tälle takaisin ja kaivoin sitten puhelimeni käteeni. Oliverilta oli tullut viesti. Kuulemma saisin mennä kotiin ja hän tulisi perässä. Hieman kummissani vastasin hänelle ja lähdin sittem hakemaan takkiani.

Kävelin yksikseni lumen peittämää tietä. Pari autoa liikkui vieressäni olevalla autotiellä. Oli yllättävän hiljaista, mikä oli mielestäni ihan mukavaa. Silti olisin halunnut Oliverin höpöttämään viereeni kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jos jokin, niin se saa minut kaikesta onnellisimmaksi. 

Avasin tyhjän asunnon oven avaimellani. Astuin sisään sulkien oven perässäni ja heittäen takin ja kengät pois. Reppu kädessäni kävelin Oliverin ja minun huoneeseen. Katsoin puhelintani, ei vieläkään mitään Oliverilta. Huolestuin jo hieman ja laitoin toisen viestin. Menin makuulle sängylle vetäen harmaan viltin päälleni ja yrittäen sitten nukkua.

Pyöriskelin sängyssä miettien missä helvetissä Oliver oli. Nousin istumaan ja hieroin nukkumisesra sekaisin menneitä hiuksia. Nukuin tunnin eikä sinä aikana tullut yhtäkään viestiä Oliverilta. Huolestuin jo pahasti, joten päätin lähteä koululle takaisin katsomaan jos hän olisikin siellä. Nousin äkkiä sängystä ylös ja yritin rynnätä eteiseen, mutta meinasin vain kaatua. Odotin paikallani hetken kunnes pieni pyörryttävä tunne päässäni katosi ja lähdin sitten eteiseen pukemaan takkia ja kenkiä päälleni.

Otin puhelimen ja avaimet vielä mukaani ja lähdin sitten ulos. Varmistin, että ovi oli lukossa lähtien hölkkäämään koululle päin. Meinasin pari kertaa kaatuakkin, koska maa oli jo hieman jäässä. Enkä kiireessäni yhtään tajunnut, että lumen alla oli jääkerros.

Koulun pihalla oli vielä muutamia. Menin yhtien luokse tupakkapaikalla ja kysyin heiltä olivatko he nähneet Oliveria. Kuulemma eivät mikä sai minut entistäkin huolestuneemmaksi. Menin koulun sisälle samalla yrittäen soittaa Oliverin puhelimeen, mutta tuloksetta. Vaeltelin koulun käytäviä hiljaa, mutta missään ei näkynyt ketään. Tajusin, että en ollut vielä käynyt liikuntasalissa, joten lähdin sinne.

Astuin valaistuun saliin ja näin pienen mytyn suuren huoneen nurkassa. Lähenin sitä varovasti. Tunnistin sen Oliveriksi, minun Oliveriksi. Juoksin hänen luokseen, liukuen loput matkasta lattialla kaapaten pojan syliini.

"Mitä sä täällä teet?" Kysyin. Nostin Oliverin kasvot katsomaan minua ja järkytyin miltä hän näytti. Hänen silmänsä olivat punaiset itkemisestä ja hänen poskillaan kulki monia kuivuneita ja uusia kyyneliä. Edelleenkin hänen silmänsä kiilsivät ja niistä putoili lisää pisaroita. "M- mitä on tapahtunu?" Varovasti kysyin. Oliverin rikkinäinen katse sai minut vain vetämään pojan itseeni kiinni. Suukotin hänen päätään hellästi, samalla pitäen hänet lähelläni.

"Anteeks Ethan." Kuulin hennon kuiskauksen, hetken hiljaisuuden jälkeen. Oliverin itku oli loppunut, mutta hänen äänensä kuulosti silti hieman itkuiselta ja hauraalta.

"Älä pyydä anteeks, rakas. Mennään kotiin." Otin Oliverin pään käsieni väliin ja suukotin hänen huulia hellästi. Hän vastasi suudelmaan,  saaden pienen ilon- ja onnellisuudentunteen läikähtämään vatsassani. Nousimme suudelmamme jälkeen ylös. Pidin tiukasti Oliverin kädestä kiinni, kun haimme hänen takkinsa ja kävelimme kotiin. Olisin koko ajan halunnut kysyä mitä oli tapahtunut, mutta Oliver oli niin herkässä tilassa, että jos olisim sanonut sanankaan siitä mitä oli tapahtunut, hän olisi taas itkemässä.

Juotin ison kupin teetä Oliverille sohvalla, kun katsoimme jotain "hauskaa" ohjelmaa televisiosta. Kun teekuppi oli tyhjä, Oliver nukahti vasten minua. Hymyilin hieman ja silitin hänen pehmeitä hiuksiaan hellästi, ennenkuim varovasti nousin sohvalta vieden teekupin keittiöön. Menin sitten takaisin olohuoneeseen nähden Oliverin pienenä pallona keskellä sohvaa. Hymyilin näylle, katsellen hetken. Päädyin sitten kuitenkin kantamaan Oliverin huoneeseemme. Asetin hänet sängylle mennen itse viereen ja vetäen hänet kainaalooni. Otin vielä hieman peittoa päällemme, ettei tulisi kylmä. Tuijottelin vain Oliverin levollisia kasvoja, silitellen hänen hiuksiaan ja miettien mitä oikein tapahtui. Hetkeä myöhemmin tajusin olevani jo unessa.

Halusitte jatkoo nii tässäpä oli :) toivottavasti kaikki tykkäsitte ❤️