Pojat ei pussaa poikia

20.

Oliver

Maanantaina olin rättiväsynyt. Ethan lähti meiltä heti, kun näki sen videon meistä jaettuna kaikille Joelin instagramissa. Nyt ainakin kaikki tietävät meistä. Ei siinä ole muuta ongelmaa, kuin se, että nyt tulen saamaan entistäkin enemmän huomiota ja sanomista.

Hiljaa kävelin koulun täydellä käytävällä kohti luokkaa, missä ensimmäinen tuntini oli. Istahdin penkille ja selasin puhelintani. Kävin katsomassa Joelin tililtä videon minusta ja Ethanista. Ivallisia kommentteja oli tullut lisää ja tykkäyksiänin. Olostani tuli ahdistava. Monet katsoivat, kun istuin yksin penkillä puhelin tiukasti kourassani. Toivoin vain Ethanin ilmestyvän tänään kouluun, koska hän ei vastannut eilen yhteenkään viesteistäni.

Kun tunti vihdoin alkoi, kävelin luokkaan samalla laittaen Ethanille viestiä. Jotkut perässäni katsoivat, kun kirjoitin viestiä ja nauroivat hieman. Ethanin nimen perässä oli tottakai punainen sydän, mutta eihän siinä mitään pahaa ole jos kerran seurustelemme. Istuttuani paikalleni käännyin tuolillani ottamaan tunnin kirjat repustani. Kukaan ei istunut viereeni, ei edes Leo. Hänkin vain istui "uusien" kaveriensa viereen jättäen minut yksin. Monet kuiskailivat ympärilläni, saaden minut entistäkin ahdistuneeksemmaksi. Pää alhaalla laskin kirjan ja vihkon pöydälle.

"Anteeks ku oon myöhässä." Kuulin ovelta. Tunnistin äänen olevan Ethan. Nostin pääni ja katseeni kohtasi Ethanin. Hän hymyili hieman poissaolevasti, mutta kuitenkin hymyilin takaisin lempeästi. Opettaja vain hätisti hänet johonkin istumaan, jotta voisi aloittaa tunnin. Ainut vapaa paikka enää oli minun vieressäni joten Ethan istui siihen.

"Moi." Hän hiljaa kuiskasi. Tervehdin takaisin hieman hymyillen. Ethankin hymyili ja otti sitten omat kirjansa esille. Hiissasin tuoliani hieman lähemmäksi Ethania. Poskeni hieman alkoivat punoittaa, kun Ethan huomasi mitä tein.

"Sori." Kuiskasin. Ethan otti kädestäni kiinni pöydän alla ja silitti kämmenselkääni peukalollaan. Aamuinen väsymykseni katosi heti, kun Ethan ilmestyi. Onneksi hän tuli tänään kouluun, koska en olisi selvinnyt niistä kaikista katseista yksin.

"Nyt kirjat pois. Pidämme pienen testin." Opettaja ilmoitti. Katsoin paniikissa Ethania, en minä edes tietä mitä me olemme opiskelleet. "Eikä ole mitään hätää. Jos osaa asian testistä selviää." Laitoin kirjani lattialle, niinkun kaikki muutkin. Opettaja jakoi paperit ja kaikki alkoivat tekemään omiaan. Itse vain heiluttelin kynää kädessäni. Olin jumissa jo ensimmäisessä kysymyksessä. Historia ei ole minun juttuni. Vilkuilin vieressäni istuvaa Ethania vähä väliä. Hänellä oli muutamassa kohdassa lyhyet vastaukset ja kirjoitti parhaillaan yhtä. Olin jo lähellä hakata päätä pöytään, kun en osannut mitään.

Ensimmäiset palauttivat jo kokeensa, kun minä olin paria vastausta vaille. Opettaja sanoi tämän olevan pieni testi, mutta ei se sitä ollut. Kaksipuolinen moniste täynnä selitettäviä käsitteitä, aikoja ja vuosilukuja ja henkilöitä. Tunti läheni loppuaan, kun olin viimeistelemässä koettani. Ethan oli jo vienyt kokeensa hetki sitten ja odotteli minua.

Kokeeni vietyä palasin paikalleni. Otin reppuni ja poistuimme sitten Ethanin kanssa luokasta. Käytävillä ei ollut ketään, koska kaikki muut olivat vielä tunneillaan. Varovasti otin Ethanin kädestä kiinni ja katsahdin häneen päin. Ethaninkin huulet kaartuivat ylöspäin hänen katsoessaan minua.

"Käytkö sä tupakalla?" Kysyin. Ethan nyökkäili päätään mietteliään näköisenä. Kävimme hakemassa takkimme ja menimme ulos koulun pihalle.

"Haluutko sä?" Ethan tarjosi minullekkin tupakkaa. Äiti oli okei asian kanssa, että juon, mutta ei hän hirveästi ideasta minusta polttamassa tykännyt.

"Saanko mä sulta, ku en varmaa ite kokonaa pysty?" Ujona vastasin. Ethan hymyillen nyökkäsi päätään ja sytytti pinkillä sytkärillään huuliensa välissä olevan tupakan. Hän ojensi sen sitten minulle ja katsoi tarkasti, kun vedin savua keuhkoihini. Pieni yskäisy pääsi suustani ja Ethan naurahti.