Pojat ei pussaa poikia

41.

Oliver

Makasimme hiljaa Ethanin kanssa sohvalla tuijotellen telkkarin ruutua. Ethanin käsi oli ympärilläni sekä hänen huulensa edelleen hellästi kaulallani. Olin väsynyt, mutta myöskin nälkäinen. Senkin varmaan Ethan taisi huomata, kun mahani äänteli.

"Sulla on nälkä, eikö?" Nyökkäsin vain päätäni pysyen hiljaa. Tunsin poikaystäväni liikahtavan takanani ja kohta hän jo seisoikin pelkissä boksereissaan edessäni. "Lähetään syömään." Suostuin hiljaa nousten sitten itsekkin sohvalta.

Kävimme pikaisesti suihkussa ja vaihdoimme puhtaat vaatteet, ennenkuin lähdimme kävelemään kohti bussipysäkkiä. Ethan selasi samalla Snapchattiaan, kun kävelimme. Vilkaistessani hänen puhelimen näyttöään, näin siellä tutun nimen.

"Snäppäätkö sä Joelin kaa?" Kysyin varovaisesti. Ethan katsahti heti minuun pudistaen päätään.

"Se ei oo laittanu muutaku jotai helvetin turhia kuvia, eikä lopeta vaikka ignooraisin." Suustani ei päässyt muuta kuin vain pieni inahdus vastaukseksi. En muutenkaan jaksanut välittää asiasta sen enempää. En minä sitä päätä kenelle Ethan juttelee tai mitä lie Snapchatillaan tekeekään. "Voisin poistaa tän koko sovelluksen kyl. Ei tällä tee mitään." Ethan sitten sanoi. Itse olin poistanut sovelluksen jo aikaisemmin, koska en jaksanut turhaa kuvien laittelua enää.

Saavuttuamme pysäkille Ethanin puhelin vaihtui bussikortiksi hänen käsissään. Hän kertoi, että maksaisi minullekkin. Oih, mikä herrasmies! Hymyilin itsekseni hölmöille ajatuksilleni samalla, kun tuijottelin likaisia Conversen kenkieni kärkiä. Ei siinä onneksi kauaa tarvinnut odotella kunnes oikea bussi tuli. Ethan maksoi meidät molemmat, kun minä taka-alalla vain hymyilin kuskille. Istahdimme bussin takaosaan missä yleisin kaupungin pikkujonnet istuivat. Onneksemme he eivät olleet nyt liikenteessä, joten saimme matkustaa ihan rauhassa.

Katselin koko matkan vain ikkunasta ulos, Ethanin silittäessä hellästi reittäni. Ulkona paistoi kaunis kevätaurinko ja oli lämmin, edes joskus. "Kiitos." Kuiskasin hiljaa ja käännyin Ethaniin päin. Hän vain katsoi minua kummastuneena. "Sä näytät tosi hyvältä." Henkäisin, kun tuijotin Ethanin tummia hiuksia mitkä olivat hieman sekaisin ja pojan silmillä.

"Ainahan mä näytän!" Hän itsekkäästi vitsaili. "Oot kyl valinnu laatu jätkän." Naurahdin itsekkin poikaystäväni jutuille, vaikka ne olivatkin täysin totta. "Mutta miks sä sanoit kiitos äsken?" Huvittuneisuus Ethanin kasvoilla katosi muuttuen kummastuneisuuteen.

"Koska sä oot siinä, mun vierellä." Arasti katsoin hänen täydellisiin silmiinsä.

"Voi sua höpöä! Tottakai mä oon täs! Mähän rakastan sua. Sä tiedät kyllä, että MÄ RAK-"

"Joo joo! Oot ihan tyhmä, sun ei tarvii kuuluttaa tuota koko maailmalle. Sä voit sanoo sen vaan mulle." Naurahdin, kun tungin käteni Ethanin suulle. Ne harva ketkä bussissa olivat vain tuijottivat meitä kummissaan. Minua vain nauratti.

"No anteeks. Näytän sulle mun rakkauden sit makuuhuoneen puolella." Ethan hiljaa kuiskasi korvaani ettei kukaan kuulisi. Hänen kasvoillaan oli huvittunut ilme ja hän oli juuri suutelemassa huuliani, mutta pomppasin nopeasti ylös ilmoittaen, että meidän täytyy jäädä tässä. Hupsis!

Bussi pysähtyi pysäkille ja pomppasimme ulos. Ethan heti tarttui kädestäni, kun lähdimme kohti edessämme olevaa McDonalds pikaruoka ravintolaa. Onneksi tälläkertaa siellä ei näyttänyt olevan paljon jonoa, joten pääsimme melkein heti tilaamaan.

Kassalla oli noin parikymppinen mies. Hän katsoi meitä hieman kummallisesti, kun Ethan kertoi tilaustamme. Katsahdin taaksemme, mutten nähnyt siellä ketään. Tarrauduin hieman ahdistuneena tiukemmin kiinni poikaystävääni, kuka yritti maksaaa ruokiamme.

"Syöttekö täällä vai tuleeko mukaan?" Mies kysyi kyllästyneen oloisena. Ethan sanoi, että syödään täällä. Hiljaisesti hyväksyin kohtaloni ja päästin Ethanista irti. Jäimme vielä odottamaan, kun myyjä laittoi meille juomia. Hän jopa iski minulle silmää, kun Ethan keskittyi vain puhelimeensa. Nyrpistin nenääno ja yritin keskittyä siihen mitä Ethanin puhelimessa näkyi. Kuitenkin katseeni koko ajan vain lipui myyjään kuka oli jo valmis tilauksemme kanssa.

"Kiitos." Ethan sanoi töykeän kuuloisesti ja raahasi minua perässään vapaaseen pöytään ikkunan ääressä. "Vitun mulkku." Hän vihaisesti paiskasi puhelimensa pöytää vasten.

"M- mitä?" Varovaisesti katsahdin vihaiseen poikaan vastapäätäni.

"Tuo saatanan kusipää iski sulle silmää ja kaikkee. Etkö sä muka huomannu?"

"Huomasin! Mutta en halunnu välittää siitä sen enempää, koska mulla on jo sut. Oot kaikki mitä tarviin, en mitään pikaruokalan työntekijää." Sanoin lämmin hymy kasvoillani. "Mulla on jo se kaikki, mitä mä tarviin." Lisäsin vielä. Ethan nousi tuoliltaan ja istui viereeni vetäen minut itseensä kiinni.

"Helvetin nulikka vois opetella kunnioittaa toisia." Tämä vielä mutisi ennenkuin painoi täydelliset huulensa omilleni. Vastasin suudelmaan hennosti ja rauhassa, koska en halunnut keskellä ihmispaljoutta aloittaa kunnon nuoleskeluhetkeä.

Pieni suudelmamme keskeytyi, kun se samainen mies kassalta toi hampurilaisemme pöytään. Hän kateellisena katsoi vain, kun Ethanin kasvot olivat vielä kaulallani. Itse yritin kiitellä vain ja hymyillä, mutta ei se onnistunut tunnettuani Ethanin alkavan liikuttaa kättänsä paitani alle.

"Hei pöljä me ollaan ihmisten ilmoilla! Ja sä sait muutenki jo äsken!" Huutokuiskasin samalla, kun nipistin Ethania korvasta. Hän liikahti kauemmaksi parahtaen hiljaisesti kivusta.

"Ai saatana toi sattu!" Hän hieroi muka kipeää korvaansa.

"No siinäpä vasta mies, ku tuommonen sattuu jo ihan liikaa." Vitsailin ja käänsin sitten katseeni edessämme olevaan ruokaan. Ethan siirtyi hiljaa vierestäni omalle paikalleen minua vastapäätä. Hän ei sanonut sanaakaan vaan alkoi syömään kaikessa hiljaisuudessaan. Ihme murjottava pikkulapsi, ajattelin vain.

Syötyämme vein roskamme roskiin ja sitten lähdimme. Ethan vain asetti kätensä lantiolleni, tai ehkä vähän alemmas. Nimittäin tunsin käden takamuksellani sekä pienen puristuksen. Vaivihkaa katsahdin Ethanin kasvoihin, kuka vain virnisteli yksiksensä.

"Ei jaksais mennä vielä takasin. Entä jos vaan käydään hakee juomista tuosta kahvilasta ja mennään puistoon istuu?" Ethanin suusta karkaili juuri sellainen idea, mitä olin pyöritellyt päässäni.

"Ai pyysiks sä mua just treffeille?" Kysyin hymyillen typerästi.

"Hmm, kyllä mä taisin." Ethan hymyili onnellisen näköisenä takaisin. "Pakko kai mun kullalle on pakko hyvittää se miten kovaa kyytiä se sai hetki sitten." Hän vielä naurahti vitsikkäästi.

"Juokse nyt tai oot mennyttä!" Nauroin. Ethanin käsi katosi nopeasti ympäriltäni tämän lähdettyä juoksemaan karkuun. Lähdin heti hänen peräänsä vain nauraen.

Toinen osa alle 24 tuntiin! Wtf hemmottelen teitä rakkaani 🥰

Unohin sanoo aikasemmin, että hyvää kesää teille kaikille ja pitäkää hauskaa💛

Mutta toivottavasti kuitenki tykkäsitte tästä täyteluvusta ❣️