Pojat ei pussaa poikia

18.

Oliver

"Haittaako sua jos kaikki saa nyt tietää meistä?" Kysymys kaikui mielessäni. Pyörittelin vain lusikkaa murokulhossani hiljaa. En tiennyt mitä sanoa. Ei, ei se haittaa, olisi ollut valehtelua ja jos sanoisin, että kyllä se haittaa Ethan suuttuisi varmasti.

"No.. jos rehellisiä ollaan niin joo ja ei." Vastasin pitkän mietiskelyn jälkeen. Ethan nyökkäsi päätään ja odotti minun avaavan asiaa enemmän. "Niinkun jos kaikki saa tietää nii mua pelottaa jos siitä sitte tulee joku hirvee haloo.. enkä mä halua sitä." Katsoin Ethania. Pyyhkäisin hiuksiani pois silmieni edestä, nekin pitäisi leikata.

"Hei Oliver, ihan sama mitä muut ajattelee meistä." Ethan tarttui käteeni kiinni pöydän päällä. Katsoin ensin käsiämme hieman hymyillen ja sitten Ethania. "Sen voin vannoo, että jos joku sulle tekee jotain.. sille tai niille ei käy hyvin." Kauhistuin hieman Ethanin sanoja, mutten ajatellut sitä sen enempää. "Muista vaa, että sä oot mun ja mä sun, okei?" Nyökkäsin päätäni tuijottaen Ethanin ruskeisiin silmiin. Oloni oli turvallinen, huoleni haihtuivat heti, kun kuulin Ethanin sanat. Ainakaan nyt ei tarvitse huolehtia mistään. Nyt on vain minä ja Ethan, ei ketään muita.

Saatuamme syötyä ja siivottua jälkemme päätimme vain makoilla sohvalla. Katsoimme netflixistä jotain kauhuelokuvaa, joka ei mielestäni ollut hauskaa. Säikähdin jokaista pientäkin ääntä ja hautauduin vain syvemmälle Ethanin kainaloon.

"Pelottaako sua?" Nyökkäsin päätäni ja yritin keskittyä Ethanin turvallisiin käsiin ympärilläni. "Ei tarvii pelkää, mä oon täällä." Ethan suuteli päätäni ja tiuksensi otettaan minussa. Jatkoimme sitten elokuvan katselua kaikessa hiljaisuudessa.

Ethanin puhelin värähti vierellämme sohvalla. Otin heti sen käteeni ja katsoin mitä sinne oli tullut. Taustakuvanakin sattui olemaan minä, hyi. "Kuka se oli?" Ethan kysyi. Vastasin, että Joel. Luin viestin ääneen ja Ethan käski vastatakkin siihen. En kuitenkaan vastannut siihen miten Ethan halusi, vaan miten itse halusin. Jotenkin oloni oli rohkea, joten päätin ottaa kuvan meistä. Itsestäni ei kyllä näkynyt, kuin vähän hiuksia, koska enhän minä halua Joelin tietävän sen olevan minä.

"Mä vastasin sille." Sanoin virnistellen yksikseni. Ethan otti puhelimen käteensä ja naurahti sitten. Kuitenkaan hän ei suuttunut, onneksi. Ethanin puhelin lensi takaisin sohvalle. Tunsin myös hänen huulensa kaulallani.

"Miks sä laitoit sellasen kuvan?" Ethan mumisi kaulaani vasten.

"En tiiä." Vastasin hiljaa nauttien Ethanin pehmeistä huulista kaulallani. Suljin silmäni ja huokaisin hiljaa.

"No nyt Joel ainaki tietää meistä." Ethan sanoi. "Ja sitä kautta muutki."

"Ei siitä tunnista mua." Sanoin sitten nopeasti. Ethan nyökkäili päätään pysyen hiljaa. Pysyin sitten itsekkin hiljaa ja keskityin taas elokuvaan. Pelottavan kohdan tullessa käännyin selkä televisioon päin ja kasvot Ethaniin. "Mua pelottaa." Kuiskasin. Ethan hymyillen ensin tarkasteli kasvojani ja silitti poskeani sormellaan. Sitten hän painoi minut olkapäätään vasten. Suljin silmäni ja mietin Ethanin lämmintä kättä hupparin alla selälläni.

Ethanin puhelin piippaili taas vierellämme. Nostin pääni ja katsoin Ethania kysyvästi. "Siitä vaa." Hän naurahti ja pysäytti elokuvan siksi ajaksi. Nappasin puhelimen käteeni ja avasin puhelimen.

"Se kysyy nyt kuka mä oon." Kerroin Ethanille. Hän asetti päänsä olkapäälleni ja tarkasteli viestejä. "Mitä mä vastaan?" Kysyin.

"Sano vaikka, että mun poikaystävä." Ethan vastasi. Otin meistä kuvan, ihan tahalleni otin osan kaulaani kuvaan, jotta Joel näkisi kenelle kuulun. Suttasin vielä kasvoni ja kirjoitin sitten tekstiksi 'Ethanin omaisuutta'. Ethan takanani naurahti, kun laitoin Joelille kuvan. Hän heti vastasi ja aloimme nauramaan hänen vastaukselleen. Emme kerenneet vastata enää mitään, kun hän jo soitti. Vastasin puheluun ja laitoin sen kaiuttimelle jotta Ethankin kuulisi.

"Ethan!" Joel huusi.

"Mitä?" Ethan naurahti.

"Siis kenen kaa sä siellä oot?"

"Hmm." Ethan esitti miettivän. "Ehkä mun poikaystävä?"

"Mistä lähtien sulla poikaystävä on ollu?" Joel kysyi epäuskoisena. Meinasin alkaa nauraa, mutta onneksi sain pysyttyä hiljaa.

"Eilisestä asti." Ethan vastasi välinpitämättömänä. Joel vain pysyi hiljaa, kun aloimme Ethanin kanssa nauraa.

"Onks tää joku vitsi?"

"Ei." Sanoin.

"Ja sä oot?" Joel kysyi.

"Ethan poikaystävä." Sanoin hilpeänä.

"Sun nimi?"

"Etkö sä oikeesti tunnista sitä?" Ethan naurahti. Joel pysyi hiljaa, jonka tulkitsin, että hän mietti. Pysyimme itsekkin hiljaa ja odotellessamme jaoimme nopean suudelman.

"Okei ei mulla oo mitää hajuu kuka sä voit olla." Joel myöntyi sitten. Tyytyväisenä hymyilin ja käskin Ethanin hoitaa puhelun loppuun. Nousin sohvalta ja menin keittöön juomaan. Kuulin Ethanin puhuvan jotain ja naurahtelevan välillä.

Kun palasin takaisin olohuoneeseen Ethan puhui vieläkin puhelimessa Joelin kanssa. Istuin hänen viereensä ja otin hänen kädestään kiinni.

"Entä jos tuot sen sun poikaystäväs näytille?" Joel yhtäkkiä kysyi. Katsoin Ethania pelokkaana, kuka näytti punnitsevan vaihtoehtoja.

"No kai me voidaan tulla.. jos se ite haluu." Ethan kääntyi katsomaan minua kysyvänä. Hän näytti suloiselta koiranpennulta, kun tuijotti minua ruskeilla silmillään.

"Okei. Missä ja millon?" Sanoin saaden Ethanin hymyilemään. Hän veti minut päälleen sohvalle ja suukotti kasvojani.

"Öö vaikka tunnin päästä koulunkentällä." Joel kertoi. Suostuin tuohon ja katkaisin sitten puhelun. Hymyillen silitin Ethanin poskia. Hän tuijotti suoraan silmiini saaden minut punastumaan.

"Ehkä ruvetaan laittaa itteemme valmiiks, että päästään ees lähtee tunnin päästä." Nyökkäsin ja nousimme sitten sohvalta. Ethan jo lähti huoneeseeni, kun minä sammutin elokuvan minkä unohdimme kokonaan. Menin sitten perässä huoneeseeni myöskin valmistautumaan.

Varmaa tyhmin luku minkä oon kirjottanu, oon tyhmä :)

Nukahin välissä ku kirjotin tätä.

Mulla on parhain ystävä koko maailmassa❤️

Okei meen pois heivei