Pojat ei pussaa poikia

36.

Ethan

"Ethan meijän on pakko erota."

"Mitä?" Suustani vain pääsi.

"Erotaan Ethan. Ei tästä tuu mitään." Oliver katsoi minua pitkien silmäripsiensä takaa. Räpyttelin vain silmiäni epäuskoisena samalla tuijottaessani Oliveria, kuka katsoi minua tosissaan.

"Oliver, ymmärrätkö sä mitä sä oot sanomassa?!" Aloin raivoamaan. Nico ilmoitti lähtevänsä ja lähti pienestä kylpyhuoneesta. Liikahdin sitten lattialla Oliverin eteen, tartuin hänen kasvoihinsa hellästi ja asetin huuleni hänen omilleen.

Liikautin hieman huuliani Oliverin omia pehmeitä vasten. Suljin silmäni, kun näin pienen poikaystävänikin tekevän niin. Hän varovasti vastasi suudelmaani hennosti. Nostin hänen vaaleat kätensä olkapäilleni ja asetin sitten omani hänen lanteilleen.

Oliver nousi istumaan polvilteen ja tuli jalkojeni väliin istumaan, edelleen suudellen huuliani. "Mhh." Hän voihkaisi suudelman välissä, kun peukaloillani silitin hänen paljasta ihoaan paitansa alta.

Erkanimme suudelmastamme molemmat raskaasti hengittäen. Oliverilla oli pieni puna (EN TODELLAKAAN KIRJOTTANU TOHON EKA MUNA!!!) poskillaan. Hymyilin hieman ja jatkoin sormillani Oliverin paljasta, pehmeän ihon sivelyä.

"Tiiätkö sä miten paljon mä rakastan sua?" Sanoin hiljaa. Oliver katsoi suoraan silmiini ja nyökkäsi sitten päätään. "Kerro mulle nyt miksi sä haluut erota. Mä en oikeesti tajuu mistä sä oot ees saanu mitään tommosta päähäs."

"Ku Joel teki mulle niin ja sä varmaan nyt ajattelet mut vaan heikoksi kakaraksi kuka ei pysty edes puolustaa itteensä. Ja näytän ihan liian rumalta, eikä mulla oo mitään lihaksia niinkun sulla." Oliver katsoi minua lasittuneella katseellaan. Otin käteni pois hänen lanteiltaan ja vedin pojan haliin.

"Se mitä Joel teki ei vaikuta meihin kahteen mitenkään, ei yhtikäs mitenkään. Etkä sä todellakaan oo ruma, oot maailman kuumin ja sulosin ja hyvän näkösin poika kenet oon koskaan nähny. Ja kuka yhistä lihaksista välittää? Ei kukaan. Oot täydellinen tommosena, mun oma pikku Oliver." Puhuin lempeästi halatessani Oliveria. Hän puristi paitaani samalla itkien hillittömästi. "Oot maailman ihanin. Sussa on niin paljon hyviä asioita, mitä ihailen ihan tajuttomasti."

"Älä oo noin hemmetin cheesy, oksettaa jo." Oliver naurahti itkunsa seasta. Hän irrottautui halista, mutta tarttui kuitenkin käsistäni kiinni hieman hymyillen.

"Ole jo hiljaa, minä mikään cheesy olen." Naurahdin itsekkin. Oliver hymyili lempeästi ja silitti peukaloillaan kämmenselkiäni. Suljin silmäni ja annoin Oliverin tehdä mitä hän halusi. Keskityin vain lämpimään tunteeseen, mitä poikaysäväni minulle toi.

"Mua vaan harmittaa yks juttu.." Avasin silmäni ja käänsin katseeni Oliveriin, kuka hieman kiemurteli paikallaan. Katsoin häntä kysyvänä. "Se, että missä sä asut." Oliver hiljaa sanoi katsoen yhdistettyjä käsiämme.

"Mä uskon, että punkkaan täällä hetken. Ja yritän samalla löytää omaa asuntoo." Vastasin. Oliver vain nyökkäsi, laskien sitten päänsä olalleni.

"Mulla tulee tosi kova ikävä." Oliver niiskaisi.

"Mullaki sua, mutta me nähään kyllä koulussa." Vastasin ja Oliver vain nyökytti päätään. "Ja kai mä voin tulla käymään ees?" Kysyin.

"Tottakai voit! Kyllä sä voit yöksiki tulla sillon aina, ku äitillä on yövuoro." Tunsin Oliverin hymyilevän olkaani vasten. Hymyilin myös ja asetin sitten huuleni poikaystäväni kaulalle. Mielestäni siinä olevat fritsut olivat jo liian vaaleita, ettei niitä enää edes meinnannut nähdä. Asia häiritsi minua jo yllättävän paljon, joten täytyihän sille jotain tehä.

"E- ethan pliis." Oliverin suusta pääsi hento voihkaus. Jatkoin silti hänen kaulansa turmelemista huulillani. "Ethan lopeta jooko." Oliver alkoi jo kuulostaa panikoivalta. Irrottauduin heti hänestä silmät suurina.

"Anteeksi rakas tosi paljon! Mun ei todellakaan ollu tarkotus saada sua ahistuneeks. Anteeksi oikeesti." Puhuin niin nopeasti, ettei puheestani meinannut saada mitään selvää.

"E- ei se haittaa. Mulla vaan tulee aina Joel mieleen, anteeks." Oliver sanoi hieman apeana. Kerroin, ettei ole mitään hätää ja jaksan kyllä odottaa siihen asti kunnes hän on taas valmis. Tottakai seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuminen jättää uhriin jälkensä.

"Mutta sun äiti varmaan oottaa sua kotiin?" Sanoin hiljaa. Oliver kaivoi apeana puhelimensa taskustaan ja katsoi kelloa.

"Entä jos vaan mennään meille? Se on töissä tällähetkellä." Suostuin Oliverin ehdotukseen. Nousimme kylmältä lattialta, lähtien pois vessasta. Yhdistin kätemme ja katsoin varovasti Oliveria, kuka onneksi hymyili hieman. Nico näytti istuvan ruokapöydän ääressä syömässä.

"Onko nyt kaikki hyvin paratiisissa?" Nico naurahti hieman. Nyökkäsin päätäni hymyillen ja vedin sitten Oliverin kiinni itseeni. Nico hymyili tyytyväisenä jatkaen sitten syömistään.

"Me lähetään nyt Oliverille! Tuun illalla takasin!" Huusin eteisestä, kun lähdimme. En kuullut Nicon vastausta, mutta se oli aika varmasti myönteinen. Kävelimme Oliverin kanssa käsikädessä rappukäytävässä täysin hiljaa. Kun vihdoin pääsimme ulos, huomasimme satavan vettä. Oliver hieman parahti, mutta sanoin vittuilevasti, ettenme ole tehty mistään sokerista.

"Tiiätsä mitä Oliver." Sanoin virne kasvoillani, kun kävelin hieman Oliverin takana.

"Noh, kerroppas Ethan." Hän oikein painotti nimeäni. Naurahdin hieman ottaen samalla pari juoksuaskelta.

"Sulla on maailman paras perse. Oon tosi onnellinen, että se on mun." Virnistelin yksikseni.

"Ootko tosissas!" Oliver naurahti ja nojasi vasempaan kylkeeni.

"No totta helvetissä olen tosissani." Sanoin katsahtaen sitten poikaystävääni, kuka nojaili kylkeeni kävellessämme. Olimme molemmat jo hieman märkiä, mutta ei se meitä haitannut.

"Sun perse kuuluu mulle ja se on mun omistuksessa IKUISESTI!" Kailotin kovaan ääneen keskellä tietä. Joku nainen lastenrattaiden kanssa tien toisella puolella katsoi meitä kummaksuvasti, mutta me vain nauroimme jutulleni.

"En tiennykkään, että jumaloit mun persettä noin paljon." Oliver sanoi naurunsa seasta.

"Tietäsippä vaan millasia unia oon nähny siitä." Sanoin sulkien silmäni ja kallistaen pääni taaksepäin.

"Vittu sun kanssas! Juokse nyt tai oot mennyttä!" Oliver sanoi naureskellen. Kuitenkin, kun katsahdin häneen hän näytti olevan tosissaan. Irrotin yhdistetyt kätemme ja lähdin juoksemaan. Hyppelin lätäkköjen yli parhaani mukaan, mutta silti mustat Vansin tennarini kastuivat läpimäriksi. Katsahdin taakseni, missä Oliver tuli perässäni suu mutrulla

"En mä oikeesti rakas! Älä jooko juokse!" Hän huusi. Pysähdyin paikalleni odottamaan Oliveria, kuka hölkkäsi luokseni. Hän tuli seisomaan ihan parin sentin päähän naamastani ja hymyili idoottimaisesti.

"Kusipää." Kuiskasin. Hän vain virnisti leikkisästi, nousi varpailleen ja hipoi huulillaan omiani. Tuijotin vain mitä tuo aikoi tehdä seuraavaksi, mutta hän vain oli jäätynyt paikoilleen. Hän tuijotti minua suurilla merensinisillä silmillään.

"Oot vitun ihana." Oliver sitten henkäisi ja painoi huulensa omilleni. Kiersin käteni hänen ympärilleen, kun hän asetti omansa kaulani ympärile. Täähän oli, kuin jostain klisesestä rakkaushömppä elokuvasta, mitä Oliverin kanssa kerran katsoimme. Tälläkertaa me olimme ulkona, sateessa sen naisen ja miehen tilalla. Vitun kliseistä, eikö?

Uuuuh! Kolmas päivä putkeen jo!

Oon nyt vähä saanu intoo kirjottaan taas ja oon tosi ilonen siitä :)

Muistutan vaa siitä, että mun hyvä olo ei kestä kauaa.. tuntuu että se paha olo taas hiipii mun luo ja vie multa kaiken hyvän, mutta kattoo nyt..

Toivottavasti kuitenkin tykkäsitte💋