Pojat ei pussaa poikia

42.

Oliver

Meidän niin sanotut treffimme päättyivät nopeasti, koska aurinkoinen taivas täyttyi hyvin nopeasti sadepilvistä ja kohta taivaalta tulikin hirveä määrä vettä. Juoksimme vain lähimmän alikulkusillan alle nauraen. Saimme haettua molemmille jääteet läheisestä kahvilasta, mikä sattuu olemaan meidän molempien lemppari. Istahdimme likaiselle maalle hiljaa ja tasasimme hengityksiämme sanomatta sanaakaan. Laskin juomani maahan viereeni, hengähdin syvään ja kaivauduin sitten Ethanin kainaloon.

Hän vain silitteli peukalollaan ihoani, kun oli tunkenut hieman kättään paitani alle. Se oli minulle okei, ja valehtelisin jos väittäisin etten nauti siitä. Vaikka olimmekin vain hiljaa emmekä puhuneet yhtikäs mitään, se ei haitannut minua. Tykkäsin joskus vain hiljaa nauttia toistemme seurasta sekä kosketuksesta.

"Oliver." Ethan rikkoi meidän kahden välillä vallitsevan hiljaisuuden. Katsahdin vain häneen kysyvänä, kun en jaksanut puhua. "Soitetaanks vaa Nico hakee meijät? Tääl on kylmä, enkä haluu et palellut." Nyökkäsin vain pysyen hiljaa ja päästin sitten Ethanin käsistä irti. Hän otti mustan iPhonen käsiinsä, etsi kaverinsa numeron soittaen sitten tälle. Istuin vain hiljaa hänen vieressään kuunnellen. Puhelu oli lyhyt, koska Nico kuulemma oli lähistöllä eikä meidän tarvitsisi edes odottaa paria minuuttia enempää.

"Tuu, se ottaa meijät kyytii tost pysäkilt." Ethan sanoi laitettuaan puhelimensa takaisin taskuunsa. Nousimme ylös likaiselta maalta ja lähdimme kohti läheistä bussipysäkkiä mistä Nico meidät hakisi. Juoksimme edelleen hirvittävän jäätävässä kaatosateessa pysäkin pienelle katokselle. Emme kuitenkaan kauaa kerenneet siinä seistä, kun punainen nissan kaahasi eteemme. Hyppäsimme pikaisesti tupakalta haisevan ja tyhjiä tölkkejä täynnä olevan auton kyytiin. Nico oli ratissa ja hänen vieressään istui siniset hiukset ja paljon lävistyksiä omistava tyttö, kuka esittäytyi Meriksi. Hän vaikutti mukavalta jutellessaan kaikenlaista Nicolle ja meille.

Päädyimme menemään Nicon luo, kun ei meilläkään mitään parempaa tekemistä Ethanin mielestä ollut. Olisin mielummin halunnut olla hänen kanssaan kahdestaan kotona nyt, kun äiti ei edes ole häiritsemässä. Pysyin kuitenkin vain hiljaa ja suostuin Ethanin ehdotukseen. Loppu matkan aikana en puhut ollenkaan, varsinkaan Ethanille. Nicolle ja Merille nyt hieman, mutta omaa poikaystävääni välttelin. Hän jopa yritti ottaa kädestäni kiinni, onnistumatta. Tuijotin vain sateisia maisemia ikkunasta ulos vilkaisemattakaan Ethaniin päin.

Vihdoin, kun selvisimme Nicon pieneen kämppään istahdin sohvalle Ethanin perässä. En ollut koskaan ollut täällä ja se hieman ahdisti. Kuten myös se, että kaikki oli täysin sekaisin ja sotkua oli ihan liikaa makuuni. Ethan rennosti jutteli Merin ja Nicon kanssa, mutta itse pysyin mielummin hiljaa.

Kaikki meni täydellisesti kunnes Nico kaivoi jääkaapistaan lavan kaljaa. Meri vain naureskeli muistellessaan jotain kertaa, kun Ethan ja Nico olivat olleet päissään. Itseäni ei hirveämmin tehnyt mieli vetää kunnon lärvejä keskellä viikkoa, joten kieltäydyin, kun Meri tarjosi minullekkin juomista.

Istuin siis vain sohvalla puhelin kourassani, kun muut kolme rettelöivät keittiössä. Yritin keskittyä instagramin selaamiseen, enkä typerän poikaystäväni sekä hänen ystäviensä kännileikkeihin.

"Hei Oliver tuu tänne äläkä siellä yksin vaa murjota!" Nico huusi. Katsoin taakseni huomaten kaikkien kolmen silmät itsessäni. Oloni oli hieman epämukava. Halusin pois siitä. Ethan laski nopeasti kaljatölkkinsä pöydälle huomatessaan etten tykännyt tästä ollenkaan. Hän tuli nopeasti luokseni ja istui kanssani sohvalle. Nico ja Meri avuttomina katsoivat, kun Ethan veti minut itseensä kiinni ja kiersi kätensä ympärilleni. "Anteeks rakas." Kuulin hennon kuiskauksen. Pudistin vain päätäni ja puristin Ethanin kehoa entistäkin tiukemmin lähemmäksi omaani. En halunnut päästää irti, vaikka olinkin vielä hieman vihainen Ethanille.

Kuulin kuin Nico ja Meri poistuivat Nicon makuuhuoneeseen. Silloin hellästi erkanin Ethanista jääden tuijottamaan hänen tummiin silmiinsä. Hento hymy hiipi huulilleni, kun tartuin varovasti vielä hänen käsistään kiinni. "Mä oisin vaan halunnu viettää illan sun kaa kahdestaan." Sanoin hiljaa. Ethanin ilme heti muuttui hieman vaikean näköiseksi, kun kuuli sanomani.

"Anteeks. Oisit sanonu mulle."

"Ei se haittaa. Ja ollaanhan me nytki kahden tässä." Varovasti liikahdin entistäkin lähemmäksi Ethania. Kätemme irtosivat toisistaan, kun laitoin omani tämän kaulan ympärille hellästi.

"Vai että tämmöstä sulla oli mielessä." Avuton ilme Ethanin kasvoilla muuttui virneeksi, kun hän tajusi mitä olin aikomassa. Yhtäkkiä huomasinkin makaavani sohvalla selälläni tämän alla. Hengähdin syvään ennenkuin iskin huuleni yhteen hänen kanssaan. Suudelma oli täynnä intohimoa, mutta myöskin sitä rakkautta mitä on meidän välillämme.

"Voah tätä mä EN halunnu nähä!" Nico tuli nauraen huoneesta. Ethan äkkiä nousei päältäni ja itsekkin nousin tämän viereen istumaan. Meri vain nojaili ovenkarmiin hiljaa virnistellen. Poskeni punoittivat ihan liikaa sekä huuleni olivat turvonneet ja punaiset tuosta suutelusta. "No anteeks! Enkai mä noin pelottava oo?" Nico jatkoi nauramistaan ilmestyen taaksemme.

"Mee vittuu siit." Ethan naurahti sitten. "Enkö mä saa pussailla mun poikakaverin kaa enää ees?"

"Tottakai saat! Mut mä en haluis löytää mitää mälliläiskii mun kauniista sohvasta." Nico dramaattisesti sanoi. Hän siirtyi takaamme nojatuolille mikä huoneessa oli ja kutsui Merin luoksensa. Tyttö istui rohkeasti tämän syliin eikä se näyttänyt kumpaakaan haittaavan.

"Ei me ny sun sohval ois alettu panee!" Poikaystäväni parahti sitten. Nico ja Meri vain naurahtivat ja epäuskoisina katsoivat meitä. Olimme.. tai minä olin vielä pikkulapsi heidän silmissään. Molemmat heistä oli jo 19 ja täyttävät kohta 20. Itse en ole vasta, kuin 16. Ethanilla nyt sentään on jo synttärit kohta, mutta minun täytyy odottaa vielä muutama kuukausi.

"Hei ollaan totuutta ja tehtävää!" Meri vaihtoi puheenaihetta, kun Nicon ja Ethanin jutut taisivat mennä hieman yli sillävälin, kun tuttuun tapaani yliajattelin asioita. Kuitenkin suostuin Merin ehdotukseen hymysuin, koska mitä pahaa yhdestä totuus ja tehtävä pelistä voi olla meille kellekkään?

Oon jotenki tosi ylpee ja ilonen, et oon saanu tätä tarinaa nyt jatkettuu aika hyvin.

Tuttuun tapaan päivitän tällee yöllä, koska ainut aika millon jaksan keskittyy kirjottamiseen. 😅

Mutta mielipiteitä näistä uusista luvuista saa kertoo! Ja niit ois kans tosi kiva kuulla🤧 sekä sitä votee saa aina painaa ❣️

Toivottavasti tykkäsitte tästä luvusta ❤️