Pojat ei pussaa poikia

34.

Ethan

Katsoin Oliveria, kuka istui Nicon asunnon kuluneella sohvalla. Hän katsoi alas surullisen näköisenä ja leikki sormillaan. Itse nojasin viereiseen seinään yrittäen saada pienen pojanrääpäleen puhumaan, mutta tuloksetta.

"Oliver, voitko sä kertoo mulle?"

"Mitä mun pitäis kertoo?" Hän nosti päänsä minuun päin. Pyöräytin silmiäni ja menin Oliverin viereen istumaan sohvalle. Hän hieman säpsähti, kun asetin käteni hänen olkansa ympärille.

"Voisitko jooko kertoo? Mä haluun tietää." Esitin etten muka tietäisi asiasta yhtään mitään. Sydäntäni kuitenkin särki, kun näin miten hauras Oliver oli. Hän näytti uupuneelta ja sairaalta.

"Saanko mä eka vettä?" Hiljainen kuiskaus pääsi Oliverin suusta. Nousin heti sohvalta kiiruhtaen hakemaan poikaystävälleni vettä. Vettä läikähti hieman lasista lattialle, kun pikakävelin takaisin sohvalle.

"Kiitti." Oliver sanoi hiljaa ja vilautti minulle jotain hymyn tapaista. Hymyilin tälle takaisin lempeästi. Hiljaa katsoin vierestä, kun Oliver joi lasin tyhjäksi antaen sen sitten minun käteen.

"Haluutko sä kertoo nyt?"

"Okei, mutta lupaa ettet soita mitää poliisei, palokuntaa ja ambulanssii tänne." Oliver katsoi hyvittuneena suoraan silmiini.

"En soita, jos oot rehellinen." Sanoin napakasti ja Oliver suostui. "Saanko mä ottaa sua kädestä?" Kysyin varovasti.

"Tottakai saat, hölmö!" Oliver naurahti ja tarttui sitten käteeni hymyillen. Sitten ympärillemme laskeutui hiljaisuus. Rauhassa odotin, että Oliver kertoisi, mitä tapahtui ja onneksi hän aloittikin kertomisen pian. "Muistatko sä, kun meijän piti mennä yhtä matkaa sillon koulusta kotiin?" Nyökkäsin päätäni pysyen hiljaa.

"Törmäsin matkalla sun luokan eteen Joeliin. Sen jälkee sinne ilmesty myös Janette ja Leo." Oliver huokaisi syvään ennenkuin jatkoi kertomista. "Ne vei mut liikkasaliin ja siellä ne..." näin kyynelien pyrkivän Oliverin silmistä, joten otin tämän tiukkaan halaukseen.

"Ihan rauhassa, mä oon tässä. Kerrot sen verran kerrallaan mitä pystyt, okei?" Kuiskasin hiljaa ja sain vaimean vastauksen. Pidin Oliveria käsissäni ja annoin suukon hänen poskelleen. Pieni hymy pyrki hänen kasvoilleen, kun hän katsoi minua. "Onneks mulla on sut. Rakastan sua niin paljon." Hymyilin ja kaaduin selälleni sohvalle, vetäen Oliverin päälleni. Hän kiljahti kovaa saaden meidän nauramaan.

"Kiitos Ethan." Oliver kuiskasi ja halasi minua tiukasti. Tiukensin otettani hänen ympärillään ja asetin kasvoni hänen kaulalle. Liikautin huuliani siinö hieman odottaen sitten reaktiota päälläni makaavalta pojalta. Hänen otteensa tiukentui paidassani ja koko hänen kehonsa jännittyi, joten päätin lopettaa. Tiesin kyllä, että hän ei halua "liikaa" läheisyyttä tapahtumien vuoksi.

"Muista, että oon aina täällä sua varten ja rakastan sua tosi paljon. Oot mulle tosi tärkee, Oliver. Ja välitän susta ihan hemmetisti." Puhuin hennosti. Tunsin Oliverin hymyilevän ihoani vasten hiljaa. "Haluutko sä kuitenkin kertoo mulle nyt mitä kävi?"

"Ne- ne vei mut sinne liikkasaliin." Oliver mumisi hiljaa. "Janette katto suurimmaksi osaksi vierestä, kun-" Hiljainen ja herkkä ääni särkyi. Nousin varovasti istumaan, edelleen Oliver sylissäni. Hänen poskillaan vieri kyyneleitä ja hän niiskutti. Hän ei edes katsonut minuun. Tuijotti vain alas syliinsä.

"Kerro mulle, Oliver. Sä tiedät, että muhun voi luottaa. Oon sun poikaystävä ja oon täällä sua varten, auttamassa sua." Nostin sylissäni istuvan pojan kasvot hellästi ylöspäin sormellani. Pyyhkäisin kyyneleet hänem poskiltaan peukaloillani pysyen hiljaa.

"Joel alko koskettelee mua." Yhtäkkiä Oliver sanoi. Järkytyin, kun kuulin tuon Oliverin suusta.

"Rakas." Vedin poikaystäväni kiinni itseeni, halaten tätä tiukasti. "M- miten se kosketteli?" Kysyin varovasti edelleen halaten haurasta poikaa sylissäni.

"Onko mun pakko sanoa?"

"Mä haluaisin vaan tietää." Vastasin varovasti. Oliver nyökytti päätään ja katsoi sitten suoraan silmiini.

"Mä en ois saanu kertoo sulle. Ne tekee vielä jotain sulle." Hän itki hillittömästi.

"Hei, ei oo mitään hätää. Ne ei tee mulle, niinkun ei sullekkaan yhtään mitään. Rakas sä oot turvassa täällä." Sanoin rauhoittaen Oliveria, kuka jo ihan paniikissa pelkäsi Joelin ilmestyvän asuntoon.

"O- okei, mä kerron sulle, mutta voitko luvata yhden jutun?" Oliver varoittavasti pyysi. Nyökkäsin vain päätäni ja hän huokaisi. "Et kerro kellekkään tästä. Tää pysyy mun, sun ja niiden kolmen välisenä."

"Oliver ei! Ymmärrä, että sut on raiskattu hemmetti soikoon! Pakko tästä on poliisille ilmottaa!" Korotin ääntäni.

"En mä haluu, että äiti saa tietää." Oliver itki.

"Sen on pakko saada tietää. Se on jo nyt huolissaan susta, kun näytät noin väsyneeltä ja kalpeelta." Huolissani silitin Oliverin poskia samalla pyyhkien hänen kyyneliään.

"Mua vaan pelottaa, ei muuta." Hän niiskaisi. Nyökkäsin päätäni ja kerroin, että varmasti häntä pelottaa. Mutta asiat selviät kertomalla, ei pitämällä niitä itsellään. Hän nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja oli avaamassa suutaan vastaten, mutta puhelimen sointi keskeytti hänet.

Oliver kaivoi puhelimensa taskustaan ja katsoi kuka hänelle soitti. Hän nielaisi kuuluvasti ja vastasi sitten hieman epävarmana puhelimeen.

"M- moi?" Hän niiskaisi heti perään ja pyyhki kosteita silmiään. Pystyin kuulemaan Marin, eli Oliverin äidin raivon. Hän huusi miksei Oliver ollut koulussa ja poika raukka yritti itkunsa seasta selittää jotain järkevää, mutta tuloksetta. Nappasin puhelimen ja asetin sen korvalleni.

"Hei, Ethan täällä!" Aloitin rennosti, mutta nainen vain jatkoi raivoamistaan.

"Missä te ootte ja miksei mun poika oo koulussa?!" Oliver vain itki olkapäätäni vasten ja silittelin hänen päätään samalla, kun yritin kertoa tilannetta raivoavalle naiselle puhelimessa.

"Joo, mä tiedän, että tää on mun vika. Mä ymmärrän kyllä.. joo, kiitos heippa." Katkaisin puhelun ja laitoin puhelimen vierellemme sohvalle.

"M- mitä se sano?" Oliver nosti päänsä olkapäältäni ja niiskaisi.

"Mä oon nyt koditon." Tuijotin Oliverin sinisiin silmiin ja annoin kyyneleen valua silmästäni.

Kattokaa kuka sai pienen "taukonsa" jälkeen uuden luvun aikaan :)

Toivon tosi paljon, että tykkäsitte❣️ ja jotta nään sen nii votettakaa ja kommentoikaa 😚