Pojat ei pussaa poikia

43.

Ethan

Tuijotin vain hiljaa Nicoa kuka taas tuijotti minua virne naamallaan. Sivusilmällä huomasin Oliverin korjaavan asentoaan ja vetävän hupparinsa hihoja enemmän käsiensä peitoksi. "Eiköhän ois meijän aika lähtee." Sanoin sitten. Nico ja Meri hätäisesti katsahtivat toisiinsa ja huusivat molemmat ettemme saisi vielä lähteä. "Mitä niin vakavaa teillä vielä olis?"

"Muutama muuki tyyppi ois tulossa meijän kaa, ku eiks tää käy vähä tylsäks pienel porukal?" Huokaisin vain syvään katsoen sitten Nicoon hieman ärsyyntyneenä. Oliver liikahti lähemmäs minua ja kuiskasi korvaani, että voimme jäädä. Varmistin tältä vielä, että onko hän varma ja hän oli. Huokaisin syvään ja annoin asian olla. Vedin vain Oliverin ihan itseeni kiinni, asettaen toisen käteni hänen ympärilleen.

Kaikki meni mielestäni ihan hyvin, vaikka porukkaa alkoikin nopeasti tulla lisää. Oliver ei näyttänyt mitenkään ahdistuneelta, tai ei hän ainakaan näyttänyt sitä jutellessamme joillekkin Merin kavereille. Katsahdin puhelintani nopeasti, mutta laitoin sen takaisin taskuuni kuullessani Nicon huutelevan minua keittiöstä. Lähdimme Oliverin kanssa käsikädessä tuon luo, kuka odotellessaan heilui musiikin tahtiin ja otti tietyin väliajoin hörppyjä oluestaan.

"Mun on kyl pakko sanoo Ethan, että te ootte Oliverin kanssa maailman sulosin pari." Nico sammalsi hymyillen sekavasti.

"Kiitti." Sanoin naurahtaen. Jopa Oliverin kasvoilla oli huvittunut hymy, kun hän katsoi jätkää edessämmex kuka heilui miten sattui. "Oliko sulla vielä muuta?" Kysyin ja Nico vain pudisti päätään. Ilmoitin tälle menevämme käymään parvekkeella, missä ei näyttänyt sillä hetkellä olevan ketään. Raahasin poikaystäväni pienen ihmislauman poikki parvekkeen ovelle pitäen tiukasti tämän kädestä kiinni.

"Täällä on iha helkkarin kylmä." Istahdin toiselle penkeistä, mitkä olivat laitettu koristamaan parveketta valkoisen ympyrän muotoisen pöydän lisäksi. Oliver vielä seisoskeli kädet hupparinsa taskussa vieressäni palellen. "Tuu istuu." Sanoin tälle ja hän sitten päätti tulla istumaan syliini. Eihän se minua haitannut, ei ollenkaan.

"Sori." Oliver mumisi hiljaa korjaten asentoaan.

"Mitä?" Naurahdin samalla kun kaivoin sytkärini ja tupakka-askini taskustani. Oliver pysyi vain hiljaa ja tuijotti pimenevää katumaisemaa. Pysyin itsekkin hiljaa, sytytin tupakan ja toin sen huulilleni.

"Saanks mä?" Ujosti Oliver kääntyi katsomaan minua. Yllätyin, mutta hymyillen kuitenkin annoin röökini hänen vapiseviin käsiinsä. Tarkasti seurasin, kun hän yllättävän tottuneen näköisenä veteli savua suuhunsa. Kuitenkin sain röökini pian takaisin, sekä suloisen nallekarhun halailemaan ja tuomaan lisää lämpöä. Molemmat istuimme vain hiljaa kuunnellen sisältä tulevaa melskettä sekä katsellen tiellä ohi meneviä autoja.

"Mennäänks takasin sisälle?" Kysyin, mutta Oliver vain pudisteli päätään. Hän halusi jäädä vielä hetkeksi siihen, mikä oli itselleni ihan fine. "Onko sulla ollu kivaa vai?"

"Kyllä kai ihan." Oliver vastasi lempeästi. Pieni hymy tuli kasvoilleni, kun kuulin tuon vastauksen.

"No hyvä, mutta lähetään kyl kohta kotiin. Täällä kaikki alkaa suurinpiirtein olee siellä humalan puolella ja kytät voi olla jo matkalla tänne." Sanoin. "Plus mua väsyttää, joten ois kiva päästä omaan sänkyyn halailee ihan rauhassa."

"Ääh millon susta on tullu tuommonen." Oliver hiljaa kikatti.

"Hmm mietitäänpäs," Esitin miettiväni. "Varmaan sillon, ku tajusin olevani umpirakastunu suhun." Paljastin. Sain kuulla vain pienen naurahduksen ja kohta pehmeät huulet olivatkin omillani. Autoin Oliveria kääntymään minuun päin sylissäni, jotta hän ei putoaisi. Tunsin perhosia ja onnen kipinöitä vatsassani, kuten joka kerta, kun Oliverin huulet ovat omillani. Ne tuntuivat täydellisiltä vasten toisiaan, kuin ne olisi luotu toisilleen. (omg miks gringeen nii pahasti just nyt)