Pojat ei pussaa poikia

35.

Oliver

"Mä oon nyt koditon." Ethan tuijotti suoraan silmiini. Järkyttyneenä tuijotin takaisin, koska ei minulla ollut mitään hajua mitä oli tapahtunut.

"M- mitä?" Hieman heiveröisellä äänellä yritin tiedustella mitä tapahtui, mutta Ethan vain pyöritti päätään ja katsoi alas pyyhkien kyyneliään. "Kerro mulle jooko." Liikahdin tätä lähemmäksi ja otin hennosti hänen kasvoistaan kiinni. Nostin ne hitaasti katsomaan itseäni. Se sattui, sattui nähdä joku noin rikkinäisenä, varsinkin joku niin tärkeä.

"Anna anteeks Oliver. Sun äiti vihaa mua."

"Mitä sä höpiset? Se tykkää susta, niinkun Iidakin. Tuot eloo meijän tylsään perheeseen." Sanoin, mutta ei se näyttänyt vakuuttavan Ethania. Hän vain tuijotti kasvojani, kun pari kyyneltä vieri hänen poskillaan.

"Sun äiti just sano, että mun pitää tän päivän aikana hommata mun tavarat ulos teijän talosta. Kuulemma vaikutan liikaa sun koulunkäynttii, enkä mitenkää positiivisesti." Ethan selitti. Siirsin käteni hänen poskiltaan hänen kaulansa ympärille  vetäen meidät haliin. En tiennyt mitä sanoa. Miksei äiti voinut sanoa minulle mitään?

"Me selvitään kyllä. Mä rakastan sua ja sä mua, eikö? Me yhdessä." Hymyilin hennosti samalla, kun mumisin jotain Ethanin kaulaa vasten.

"Mutta Oliver, sä oot kuitenkin tärkeempi. Hoidetaan eka tää sun juttu pois alta, okei?" Ethan sanoi saaden minut jäätymään. Olisin halunnut sanoa, että kaikki on hyvin, vaikkei ollut, mutta en halunnut myöntää Ethanille sitä likaista totuutta. "Mä tiedän kyllä mitä tapahtu ja siks mä aijonki ilmottaa poliisille, koska mä haluun niiden paskiaisten kärsivän kaikesta siitä mitä ne teki." Ethanin ote ympärilläni tiukentui hänen puhuessa. Nyt, jos joskus oli turvallinen olo.

"Rakastan sua, tosi paljon." Mumisin ja tunsin kyynelien pyrkivän silmistäni. "Oot maailman ihanin ja parhain poikaystävä." Sanoin sitten heti perään.

"Äläs nyt." Ethan vastasi ja suukotti sitten sekaisia hiuksiani. "Mutta tottakai mäkin rakastan sua." Hymyilin hennosti kuultuani tuon lauseen.

"Ethan mä toin meille ru-" Yhtäkkiä ulko-ovi avautui ja sisään tallusti Ethan ystävä. Hän naurahti ja kertoi, että saamme jatkaa hetkeämme. Punastuin vain ja hautasin pääni Ethanin kaulaan halaten häntä tiukemmin.

"Nico, tässä on Oliver." Ethan nousi sohvalta seisomaan vaivattomasti. Kiljaisin hyvin miehisesti, kun säikähdin. "Ei mitään hätää kulta, Nico on kiltti." Ethan vitsaili, että olisin muka kiljunut, kun Ethan esitteli minua kaverilleen.

"Hauska tavata sutkin Oliver. Oon kuullu susta paljon. Ethan ei koskaan lakkaa susta puhumista." Hän hymyili meille, kun touhusi keittiössä ruokakassien kanssa.

"Oot ihan tyhmä." Hyppäsin poikaystäväni sylistä pois saaden hänet mutristamaan suunsa. Näytin tälle vain kieltä, mutta pyysin sitten missä vessa on. Onneksi Ethan tuli näyttämään minulle, ettei minun tarvitse itse suunnistaa, vaikka asunto ei nyt hirveän iso olekkaan.

"Älkää sitte pitäkö liikaa ääntä! Nää seinät ei oo hirveen paksut!" Kuulimme Nicon naurahtavan keittiössä.

"Sano se tuolle pikkuselle tuossa!" Ethan huusi nauraen takaisin.

"Heippa idootti." Sanoin näyttäen Ethanille kieltäni ja menin sitten vessaan, lukiten itseni sinne. Nojauduin seinää vasten ja kuuntelin tarkasti, että lähtihän Ethan ovelta pois.

Kun kuulin hänen poistuvan ovelta keittiöön, ainakin puheen ja naurun perusteella. En saanut liikutettua kehoani joten vajosin vain ovea pitkin lattialle. Nojasin polviini ja pidin käsiä silmilläni. Näin pelkästään uudelleen sen, mitä minulle tehtiin. Peitin korvani, koska tuntui, että kuulin Joelin naurun. Pidin silmiäni kiinni, mutta näin sielläkin vain Joelin ja nyt Leon. En pystynyt uskomaan, miten Leo, oma ystäväni pystyi tekemään jotain tuommoista.

Avasin nopeasti silmäni ja katsoin ympärilleni. Yritin vakuuttaa itselleni olevani turvassa täällä ja kotona. Joel, Leo tai edes Janette ei tulisi löytämään minua täältä eikä kotoa.

Nousin hieman tärisevin jaloin ylös kylmältä lattialta ja kävelin peilin eteen. Katsoin siitä itseäni. Mitä hyvää Ethan näkee minussa? En todellakaan ole tarpeeksi hyvä hänelle. Olen vain heikko ja typerä lapsi, mutta ehkä tämä onkin osa Ethanin ja Joelin suunnitelmaa, johon he ovat vetäneet jopa Leon mukaan. He yrittävät saada minut alas keinolla millä hyvänsä ja Ethan vain esittää pitävänsä minusta.

Kaikki se mitä tein hänelle ja annoin tehdä hänelle oli pelkkää huijausta. Annoin Ethanin nähdä oikean minäni, mutta mitä jos minä en ole nähnyt sitä oikeaa Ethania? Tämä on jo epäreilua!

Päässäni alkoi pyörimään. Näköni sumeni ja otteeni lavuaarissa hellitti. Tunsin itseni vain romahtavan lattialle, näkökenttä sumentuen.

Ethan

"Mikä hemmetti sillä kestää?" Ihmettelin, kun istuimme Nicon kanssa pöydän ääressä. Sain onneksi häneltä luvan asustaa täällä hetken, kunnes löydän oman kämpän itselleni. Ja ehkä jopa Oliverillekkin, tai ainakin olimme jo suunnitelleet yhteenmuuttoa.

"Mee kattoo." Nico sanoi ja nousin sitten pöydästä lähtien tallustamaan vessaa kohti.

Koputin oveen, mutta Oliver ei tullut vastaamaan. Aloin jo hätääntymään, kun sisäpuolelta ei edes kuulut minkään näköistä ääntä.

"Saako tätä ovee mitenkää ulkopuolelta auki?" Huusin Nicolle, kuka kohta ilmestyi ovelle veitsen kanssa.

"Tällä mä ainaki joskus pelastin mun yhen exän." Nico naurahti pyöräyttäen silmiään. Naurahdin hieman itsekkin, mutta kuitenkin se hymy katosi nopeasti, kun Nico sai pian oven auki. Astuin sisään ja näin Oliverin pienenä pallona huoneen nurkassa pidellen korviaan. Hän jopa mumisi jotain, mutta emme saaneet siitä selvää Nicon kanssa.

"Hei rakas." Istahdin lattialle pienen heiveröisen pojan viereen. "Mikä on?" Kysyin hiljaa ja asetin käteni Oliverin olkapäälle. Hän liikahti hieman säikähtäessään, mutta otti sitten kätensä korviltaan pois ja avasi silmänsä.

"Ethan meijän on pakko erota." Hän sanoi ja sulki sitten silmänsä antaen pienen kyyneleen pudota poskelleen.

Miten kauan siitä on ku julkasin viimeks uuden luvun? Ei mitään hajua, mutta siitä on tarpeeks kauan. Tässä tää uus luku kuitenkin on, toivottavasti tykkäsitte❣️

Jaaaaaa pakko mainostaa vielä, että menkää seuraa mun igtä (samalla nimellä löytääpi) ja käykää laittaa tellonymiin jotain, koska oon tosi lähellä poistaa sen. Ku en tee sillä kovin mitää🤷🏼‍♀️

Heivei! Ootte kaikki ihania💋