Pojat ei pussaa poikia

9.

Ethan

Minun ja Oliverin katseet kohtasivat. Oliver ripeästi istui vapaalle paikalle posket punoittaen. Janette piti tiukasti kädestäni kiinni nähdessään Oliverin.

"Mitä tuo tekee täällä?" Janette sihisi korvani vieressä. Vitun mustasukkainen ihminen, ja itse juuri pettänyt minua.

Koko matkan Janette vain katsoi Oliveria vihaisena. Mitä hänellä on Oliveria vastaan? Onnekseni hän lähti meitä ennen bussista jääden kirjastolle. Kun bussi lähti takaisin liikkeelle eikä Oliveria enää näkynyt, Janeten puristus kädessäni heikentyi.

Matkaa ei ollut enää paljoa omalle pysäkillemmekään. Kun pääsimme bussista pois kävelimme hieman matkaa elokuvateatterille. Janeten ennen pehmeältä tuntunut käsi oli nyt jonkun limaisen sammakon tuntuinen omallani. Oksetti jo ajatus olla jonkun kanssa kuka oli nuoleskellut jonkun toisen kanssa.

"Onko kaikki hyvin? Sä näytät jotenkin poissaolevalta." Janette kysyi hieman arasti. Ihankuin hän tunteistani välittäisi.

"Oon vaa vähä väsyny, sori." Hymyilin hieman. Janette nyökkäsi päätään ja pysyi sitten hiljaa.

"Jos sä et jaksa mennä kattoo sitä elokuvaa ni voidaanhan me tehä jotai muutaki." Tiesin jo mitä Janetella oli mielessä, oksettavaa. "Onko teillä ketää kotona."

"Joo on kai." Vastasin. En edes kattonut Janetteen päin. "Mä haluisin kyllä mielummin kattoo sen elokuvan." Riuhtaisin käteni Janeten kädestä irti ja nopein askelin kävelin elokuvateatterin oville. Janette huusi takanani ja juoksi perääni.

"Mikä vittu sua vaivaa?" Hän tarttui käsivarteeni. Monet katsoivat meitä kummastuneina. "Ensin näytät siltä, että voist syyä sen vitun Oliverin siellä bussissa! Sitte oot todella poissaoleva ja nyt et ees haluu-" Janette kerkesi raivota, kun lähdin vetämään tyttöä vessoille.

"Ja sitä saa mitä tilaa." Sanoin ennekuin painoin huuleni Janeten omille.

Oliver

Istuin hiljaa kirjastossa lukemassa seuraavaan kokeeseen. Historia ei mielestäni ole kovin kivaa, koska liikaa vuosilukuja ja ihme nimiä.

Kirjasto ei ollut mikään suuri vaan sellainen pieni ja rauhallinen. Joskus tietokoneilla oli pelaamassa jotain ala-aste ikäisiä. Onneksi heitä ei tälläkertaa ollut meluamassa.

Kirjoitin juuri muistiinpanoja vihkoon, kun puhelimeni värisi pöydällä. Soittaja oli Leo. Epäröiden vastasin puheluun.

"Hei." Kuiskasin.

"OLIVER! Kuuntele, Emma ei päässy mun kaa tänää elokuvii ni pääsetkö sää?" Leo karjui puhelimeen. Jos lähelläni olisi ollut muita, hekin olisivat varmasti kuulleet.

"Monelta?" Kysyin hiljaa.

"Öö oon just lähössä bussii. Se alkaa kai puolentunnin päästä? Ja älä huoli mulla on kaks lippuu." Leon ääni oli jo vähän rauhallisempi.

"No jos nähään vaikka siinä etuovella. Mä kävelen tästä kirjastolta sinne." Pakkasin samalla jo tavaroitani reppuun. Leo suostui ja sammutti sitten puhelun. Laitoin kynät penaaliin ja vihkon kirjan väliin ja kaikki ne sitten reppuun.

Kuulokkeet korvillani kävelin kohti elokuvateatteria. Pieni syksyinen viima puhalsi kasvoilleni saaden minut yrittämään kaivautua takkiini syvemmälle.

Leo oli onneksi ajallaan paikalla eikä minun tarvinnut odottaa pihalla odottaen ilmaista hypotermiaa.

"Edes joskus säki oot ajoissa." Naurahdin, kun Leo tuli luokseni. Hän pyöräytti silmiään ja lähti sisälle.

"Mitä sä muuten kirjastossa teit?" Leo kysyi ottaen itselleen popcorn kupin.

"Luin historiaa." Vastasin ja otin itsekkin omani. Leo vain nyökkäsi. "Miks muuten Emma ei tullu sun kaa?" Kysyin.

"Sillä oli jotai menoja." Leo sanoi. Tälläkertaa minä nyökkäsin päätäni. Otin itselleni vesipullon ja kävin sitten maksamassa ostokseni. Leo maksoi perässä omansa.

Myöhemmin, kun istuimme jo paikoillamme katsoen mainoksia ennen elokuvan alkua, tuli saliin myöhässä kaksi ihmistä. Tyttö ja poika, toisinsanoen Ethan ja Janette. Katsoin vain kuinka he tulivat melkein viereemme istumaan. Janette oli ihan Ethanissa kiinni eikä se häntä näyttänyt haittaavan.

Kun elokuva alkoi oli täysin hiljaista. En keskittynyt elokuvaan yhtään. Katsoin vain kuinka Janette istui ihan Ethanissa kiinni peloissaan. Näköjään he saivat sovittua.

Elokuvan loputtua menin vessaan. Leo sanoi jo lähtevänsä, koska hänen täytyi kuulemma vielä käydä jossain. Olin pesemässä käsiä, kun Ethan tuli vessaan myös.

"Miks sä seuraat mua?" Hän ärisi vihaisena. Hieman pelokkaana kuivasin käteni ennenkuin sanoin sanaakaan.

"Mä en seuraa sua." Yritin kuulostaa mahdollisimman pelottomalta.

"No miks sä sitte olit tuolla heti ku näit mut siellä bussissa?" Ethan tuli lähemmäksi. Peruutin hieman törmäten altaisiin. Ethanin kasvoilla oli virne, kun hän entistäkin enemmän läheni minua.

"Leo pyysi mua sen kaa joten menin." Vastasin nopeasti. Ethanin kädet olivat allastason reunalla minun vierelläni.

"Mä oon nyt rehellinen sulle." Ethan virnisti. "Mä näin miten sä koko sen elokuvan ajan katoit kateellisena miten Janette oli mussa kiinni." Ja silloin huomasin punaiset jäljet Ethanin kaulassa. Jäädyin vain paikalleni sanomatta sanaakaan.

"Muista vaan se, että Janette ei oo se kenessä mun silmät on. Ja varsinkaan mieli." Ethan puhui ivallisesti. Hän nuolaisi punaisia ja pehmeitä huuliaan ennenkuin painoi ne kaulalleni.

"Mhh.. lopeta." Yritin työntää Ethania pois vaikka hänen huulensa tuntuivat hyvältä kaulallani. Ethan ei kuitenkaan liikahtanut paikaltaan vain suuteli kaulaani intohimoisemmin.

En tiedä miten kauan siinä meni, muttakun Ethan sai hommansa hoidettua hän vain lähti. Käännyin heti katsomaan peiliin ja näin kaulassani punaisen jäljen. Eikä jälki ollut mikään pienin.

Vedin takkini kiinni peittäen kaulani. Kiidin äkkiä ulos vessasta ja pois koko rakennuksesta. Kaivoin taskustani bussikortin ja juoksin bussipysäkille. Bussi oli juuri lähdössä, mutta onneksi kerkesin.

En tiiä mikä mua vaivaa ku tämmöstä kirjotan. Kuitenki te näytätte tykkäävän :)

Jos tykkäsitte ni painakaa vaa sitä votee ja kommentoidakki saa