We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 1

Hejsan! Täällä se viimeinki olis, tän kirjasarjan viimenen osa. Oon varmaanki pitäny teitä jännityksessä jo ihan tarpeeks, joten eikös mennä vain suoraan tän luvun pariin! Toivottavasti tykkäätte <3

Kiedon aamutakin ympärilleni vielä paremmin, vaikka meillä onkin hyvät lämmitykset täällä, niin näin talvella asuntomme on silti todella kylmä välillä. Varsinkin, kun minulla ei ole muuta päällä kuin vain tämä aamutakki. Otan aamutakin taskusta puhelimeni tarkistaakseni, paljonko kello on. 4.16. Siirrän katseeni sängyllä makaavaan kihlattuuni, sulkien sitten kylpyhuoneen oven välillemme.

Tallustelen vessanpöntön luoksi ja istahdan sen päälle. Huokaisen hiljaa. Pystyn tuntemaan, kuinka vatsaani vääntää ja sydäntäni hakkaa. Käteni hikoavat ja mieleni tekisi mieli pyörtyä.

Nostan katseeni pesualtaan vierellä olevaan kuumemittarin näköiseen esineeseen. Puren hellästi huultani. Otan sen käteeni ja käännän oikean puolen minuun päin, raskaustestissä lukien "positiivinen." 

~

Astelen alakertaan lämpimiä portaita pitkin. Vasemmassa kädessäni kantaen kirjaa ja oikeassa kädessä minulla on puhelimeni. Pääsen viimeiselle portaalle, kun villasukkani luisuvat hieman liukkaalla portaalla. En kuitenkaan kompastu taikka kaadu, joten jatkan matkaani olohuoneeseen, jossa kihlattuni tekee töitä nojatuolissa. Harry tekee töitään niin keskittyneenä, että huomaa minut vasta viime metreillä.

"Hei rakas." Hän tervehtii minua, kun menen makaamaan nojatuolin vierellä olevalle sohvalle.

Harry huomaa mukaan ottaneeni kirjan. "Mitä sinulla siinä on?" Hän kysyy.

Nostan hieman kirjaa näyttäen sen kantta miehelle. "Vain yksi toimintakirja, jota olen lukenut." Totean.

Otan paremman asennon sohvalta ja avaan kirjan melkein puoli välistä, jatkaen sen lukemista siitä mihin viimeksi jäin.

Huoneessa on täysi hiljaisuus lukuun ottamatta kelloa, mikä tikittää huoneen takaseinällä ja Harryn naputellessaan tietokonettaan. Miehellä on kuulokkeet päässä, joiden läpi kuuluu vähän väliä erilaisten soittimien soittoa. Mies tekee varmaankin musiikkia.

Ennen tuollaiset pienetkin äänet olisivat häirinneet lukemistani pahemman kerran ja olisin aika varmasti alkanut huutamaan Harrylle hänen "meluamisestaan". Nykyään kuitenkin pystyn olla kovempienkin äänien ympäröimänä ja keskittyä aivan täydellisesti lukemiseen, jos kirja vain on tarpeeksi kiinnostavaa luettavaa.

Tänään minun on kuitenkin normaalia vaikeampi keskittyä lukemiseen. En saa raskaustestin positiivista tulosta pois mielestäni. En vaikka kuinka yritän.

Siitä on kulunut jo muutama päivä, kun tein testin. En ole vielä kertonut Harrylle, minulla ei nimittäin ole mitään hajua, miten siitä kertoisin miehelle. Kuinka voisin edes kertoa hänelle tällaisesta asiasta?

Ajattelin ensin, että testissä luki väärin. Onhan miesraskaus erittäin harvinaista. Kuitenkin tehtyäni näiden muutaman päivän aikana ainakin 7 testiä, joista jokainen on ollut positiivinen, olen päätynyt siihen tulokseen, että minä todellakin olen raskaana.

Miten tässä saattoi käydä näin?

En ole edes varma haluaako Harry kanssani lapsia tai haluaako hän lapsia lainkaan. Mies kyllä pitää todella paljon lapsista, joten uskon hänen haluavan omiakin lapsia. Mutten ole ollenkaan varma, haluaako hän niitä minun kanssani. Varsinkaan nyt. Aborttia en pystyisi tehdä, tiedän sen jo nyt. Mitä jos Harry jättää minut, kun kerron hänelle tämän suuren uutisen?

Mielikuvat minusta pienessä Lontoon yksiössä, väsyneenä hoitamassa itkevää lasta saa minut melkein oksentamaan.

"Onko kaikki hyvin?"