Hei kaikki. Kuten moni on varmasti huomannu, mun viime luvun alussa kertomat asiat siitä, kuinka ootan innolla lukujen kirjottamista ja kuinka mun inspiraatio on kasvanu, ei oo nyt oikee käyny toteen. Ylioppilaskirjotukset nimittäin löi päin kasvoja melkein samantien ku koulu alko, mikä tarkottaa sitä, että mun päivät on menny historiaa lukiessa. So much fun... Elikkä tiivistettynä mitä yritän sanoa; mulla ei oo aikaa kirjottaa. Mä en kuitenkaa halua lopettaa kirjottamista kokonaan, koska siitä nautin, joten oon päättäny, että lukuja tulee tästä lähin joka toinen viikko. Toivottavasti ymmärrätte. Nähään taas seuraavan luvun parissa <3
Olen viettänyt koko aamun pakaten tavaroitani työhuoneessani. En ikinä ollut edes tajunnut, kuinka paljon omia tavaroitani olin huoneeseen tuonut ennen kuin kaikki ne piti kerätä pois.
Kello näyttää puolta kahtatoista, kun olen saanut melkein kaiken kerättyä pois. Minun täytyy kuitenkin siirtyä tietokoneeni äärelle, sillä minulla on vielä monia työtehtäviä tehtävänä tietokoneella, jotka olin typeränä jättänyt tälle päivälle.
Avatessani sähköpostini ja muut tärkeät välilehdet tietokoneeltani päästän suustani syvän huokaisun ja tunnen, kuinka stressitasoni nousee sekunneissa tajutessani, kuinka paljon minulla todella on vielä tehtävää. En kuitenkaan jää miettimään asiaa sen enempää, sillä valitettavasti ne työtehtävät eivät itse tee itseään ja deadline niihin on tänään. Onhan tämä viimeinen työpäiväni tällä toimistolla.
Olen ahertanut tuli perseen alla työtehtävien kanssa noin puolisen tuntia, kun huoneeni oveen koputetaan. "Sisään!" Huudan ja nostan katseeni tietokoneen takaa. Ovi aukeaa hieman ja sen takaa kurkistaa Adamin uusi assistentti Sarah. Ensin tyttö tuijottaa minua hiljaa ja hieman pelokkaan näköisenä. "Anteeksi, että häiritsen Mr.Tomlinson, mutta Mr.Warrenilla on teille asiaa." Hän sanoo todella hiljaisella äänellä. Niin hiljaisella, etten meinaa saada hänen sanoistaan selvää.
Olen huokaista syvään. Ihan kuin minulla ei olisi tässä jo tarpeeksi tekemistä tälle päivälle. En kuitenkaan halua Adamin suuttuvan Sarahille, joten kerron naiselle tulevani ihan juuri, jatkaen sitten tietokoneeni naputtelua.
"Mutta Mr. Warren sanoi asian olevan todella kiireinen." Sarah änkyttää peloissaan.
"Hän tarvitsee teitä heti."
Päästän pienen huokaisun huuliltani. Niinpä tietysti...
Suljen tietokoneeni näytön ja nousen pöytäni takaa. Tallustan Sarahin luokse ja luon hänelle pienen hymyn. "Mennään sitten." Totean yrittäen peitellä ärsyyntyneisyyttäni.
Sarahin mieliala muuttuu paremmaksi, itsevarmemmaksi. Nainen lähtee saattamaan minua Adamin puheille. Kävelemme pitkin rakennuksen pitkiä käytäviä, ohittaen monia työhuoneita ja muutamia ihmisiä matkan varrella. Muutaman minuutin päästä saavumme Adamin huoneen ovelle ja olen jo kiittämässä Sarahia ja kääntymässä pomoni huoneeseen, kun nainen yllätyksekseni kävelee huoneen ohi. Pysähdyn hetkeksi paikalleni hämmentyneenä.
Katson Sarahia hieman ihmeissäni hänen jatkaessaan matkaansa vieläkin itsevarmana ja iloisena. Hän ei itse tainnut edes huomata mokaansa. Pitäisikö minun sanoa hänelle jotain? Päätän kuitenkin olla sanomatta mitään ja vain jatkaa naisen seuraamista ja katsoa minne hän minut oikein vie. Otan muutaman hölkkäys askeleen, jotta pääsen taas kävelemään Sarahin taakse kuin ankanpoikanen seuraisi emoaan.
Sarahin kävellessä kokoushuoneiden täyttämälle käytävälle alan jo hieman pelätä, että hän on todella vienyt minut väärään paikkaan ja jotenkin ei vain muistanut missä Adamin työ huone on. Olen jo avaamassa suuni ja kertomassa naiselle hänen tehneestä virheestään, mutta juuri, kun olen avaamassa suuni, kääntyy Sarah yhteen palaverihuoneista.
YOU ARE READING
We just kind of did it || Larry Stylinson
FanfictionLouisin ja Harryn parisuhde on täynnä onnellisuutta ja kuin ruusuilla tanssia. Harry on juuri julkaissut uuden levynsä ja Louis saanut unelmiensa työtarjouksen. Kuitenkin Louisin tekemän raskaustestin positiiviset viivat saavat paljon muutoksia ja...