We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 15

It's monday guyys! And here is the new chapter, enjoy <3

"Laitetaan 'I don't care, everytime, bad guy.'" Puhelen itselleni.

Selaan musiikkilistaa ylös ja alas yrittäen valita vielä muutaman biisin maanantain soittolistallemme. Skrollattuani listaa edes takaisin ainakin viidennen kerran päätän lisätä listalleni muutaman oman lempi biisini toisilta soittolistoilta.

Hetken etsiskeltyäni olenkin jo lisännyt maanantain listalle biisit nimeltä 'Isn't she lovely' ja 'Women'.

Katson maanantain listan vielä kerran läpi. Varmistan, että siellä on jokainen kappale, joka löytyy Adamin kirjoittamalla "pakko"- listalla. Tämän jälkeen käyn läpi laulujen tulevan hyvässä järjestyksessä, ettei samanlaisia kappaleita soi montaa peräkanaa vaan erijärjestyksessä. Lopuksi tarkistan vielä soittolistan olevan tarpeeksi pitkä.

"Mahtavaa." Huokaisen hiljaa ja tallennan soittolistan, nimeten sen päivämäärän mukaansa.

Saan suljettua sivun, kun puhelin vierelläni pöydällä alkaa soida. Puhelin vilkuttaa Greetan nimeä. Samalla sekunnilla muistan luvanneeni lounastaa naisen kanssa tänään. Katson tietokoneelta kelloa huomaten huonoksi onnekseni sen olevan jo 12.20.

Pinkaisen ylös tuoliltani samalla, kun vastaan puhelimeen.

"Hei Greeta." Vastaan iloisesti, samalla rynnäten ulos työhuoneestani suoraan hissille.

"Louis." Ystäväni vastaa hieman ärsyyntyneen kuuloisena.

"Tiedätkö paljonko kello on?"

"Totta kai tiedän." Vastaan hissin mennessä kiinni, rimputan ykköskerroksen nappia niin nopeasti kuin voin, vaikka tiedän ettei se nopeuta hissiä ollenkaan.

"Jos kerran tiedät paljonko kello on niin saatoitko sitten unohtaa kenties jotain?" Greeta kysyy.

Hissin ovet aukeavat ja juoksen ulko-oville.

"Okei anteeksi. Unohdin ajankulun, kun tein töitä."

"Olen siinä ihan viidessä minuutissa." Lisään nopeasti.

Greeta huokaisee syvään. "Ei se mitään, nähdään pian."

Kiitän naista ja kerron tulevani niin nopeasti kuin voin. Sanomme heipat, jonka jälkeen otan jalat alleni.

~

Astun sisään lounasravintolaan, hieman hikisenä ja hengästyneenä kylläkin, mutta sentään olen nopeasti perillä.

Etsin katseellani Greetaa, hengitellen samalla raskaasti yrittäessäni saada hengitykseni tasaantumaan.

Kierrän katsettani ympäri yhtä lempi lounaspaikoissani yrittäessäni etsiä vaalea hiuksista ystävääni.

Paikka on täynnä vanhuksia ja viimeisillään raskaana olevia naisia. Olen kylläkin yllättynyt, kuinka tyhjä ravintola on siihen verrattuna, kuinka paljon täällä yleensä on ihmisiä tähän aikaan. Kaikki rakastavat Rouva Kimberlyn resepteillä tehtyjä ruokia ja minä olen yksi niistä.

Kävelen hieman eteenpäin oviaukolta vieläkin yrittäen löytää ystävääni. Joudun jo riisumaan päälläni olevan takin, sillä kuumuus alkaa todella iskeä minuun pienen juoksulenkkini jälkeen. Ottaessani takkia pois päältäni voin tuntea, kuinka hikivana laskeutuu pitkin kapeaa selkääni. Toivon todella ettei se näy läpi valkoisesta paidastani.

"Louis!" Kuulen tutun äänen huutavan minua.

Käännän katseeni oikealle, josta ääni juuri kuului ja huomaankin nyt blondin ystävättäreni heiluttelevan kättään minulle.