We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 36

Hejsan alla! Tänään vähän pidempää ja erikoisempaa lukua ;) Louisin raskaus alkaa olla jo lopuillaan, samoin tää kirja. Mutta ei huolta, tästä kirjasarjasta on tulossa vielä yksi kirja, joka on sitten viimeinen. Mutta ei siitä enempää vielä ;) Toivottavasti pidätte luvusta ja nähdään taas seuraavalla viikolla <3

Raskauden viimeiset viikot ovat täällä, ja minä todella voin tuntea sen kehossani. En edes muista milloin olen viimeksi nukkunut kokonaisen yön ilman, että olisin kertaakaan herännyt yön aikana. Nukun todella pätkittäistä unta vauvan ja kipujen takia. Vähäisen energiani seurauksena päiväni usein menevätkin vain olohuoneen sohvalla makoillessa ja monien päikkäreiden ottamisessa. Valitettavasti kuitenkin myös päiväuneni eivät kestä kauaa ja nekin ovat hyvin pätkittäisiä. Onnekseni Harry on ottanut vapaata töistään ja on ollut minun seuranani ja palvelijana viimeisen kahden viikon ajan. En todella tiedä mitä tekisin, jos joutuisin viettämään päiväni yksin, ja vielä, kun en juurikaan mitään pysty tekemään. Harry on pelastanut yksinäiset päiväni ja ollut oikein mahtava viihdyttäjä.

"Haluatko lisää munia?"

Ääni keskeyttää ajatukseni. Nostan katseeni jo melkein tyhjältä lautaselta edessäni seisovaan Harryyn, joka katsoo minua onnellisena kattila kädessään. Käännän katseeni takaisin lautaselleni ja laskeskelen päässäni paljonko olen syönyt jo.

"Ei kiitos." Vastaan miehelle.

Lasken sitten katseeni takaisin lautaselleni ja ennen kuin edes huomaan, on Harry laittanut yhden keitetyn kananmunan lautaselleni. Katson kananmunaa ihmeissäni, kääntäen sitten hämmentyneen katseeni Harryyn.

Mies virnistää minulle. "Halusit sen kuitenkin." Hän sanoo ja kääntyy sitten selkä minuun päin ja lähtee viemään kattilaa takaisin hellalle.

En voi estää pienen hymyn ilmestymästä kasvoilleni. Otan suolapurkin käteeni ja laitan hieman suolaa kananmunalle.

Tuo mies se sitten tuntee minut niin hyvin...

~~

"What kind of job is that to man? A nanny?" Ross kysyy kovalla äänellä Racheliltä.

Naurahdamme molemmat Harryn kanssa.

"So what? He's smart, he's qualified." Rachel vastaa Rossille hieman ärsyyntyneenä.

Makoilemme Harryn kanssa pehmeällä sohvallamme lusikassa, ja katselemme Frendejä. Käperryimme yhteisen valkoisen karvapeiton alle, sen jälkeen, kun Harry ensin hieroi selkääni ja sitten jalkojani. Frendien jaksoja olemme siinä ajassa ehtineet katsomaan ainakin viisi. Mutta, kun katsahdan kelloa television yläpuolella, tajuan kellon olevan jo lähemmäs kolmea. Siivosimme keittiön aamupalan jäljiltä yhdentoista aikoihin ja siitä siirryimme suoraan sohvalle. Tämän tarkoittaen sitä, että olemme katsoneet jaksoja paljon enemmän kuin osasin arvata.

Olemme jo Frendien lopussa, mikä surettaa minua hieman. Olemme kylläkin viimeisen kahden viikon aikana katsoneet kyseistä sarjaa muutamankin tunnin edestä, joten ei ole ihme, että sarjan loppu alkaa jo häämöttää. En voi kuitenkaan estää pientä haikeuden tunnetta, jonka tunnen sisälläni. Ovathan Frendit kuitenkin olleet minulle ja Harrylle sellainen asia, mikä on saanut meidät aina hetkeksi eroon arjesta, sitä paitsi olemme katsoneet tätä yhdessä ensimmäisestä kaudesta asti. On ollut kivaa, kun on ollut joku kenen kanssa katsoa kyseistä sarjaa.

Rossin ja Rachelin riidellessä Harry silittelee hiuksiani, mikä saa minut vähitellen väsymään. Tämä johtunee univelastani, jota on kuukausien aikana ehtinyt kertymään jo ihan mukavasti, niin paljon, etten edes itse halua tietää. Päiväunet auttavat siihen hieman, mutta eivät tarpeeksi, vaikka nukunkin monet päiväunet päivän aikana.