We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 5

Hei kaikki. Pitkiin aikoihin haluun sanoo tähän alkuun jotain enkä suoraan hypätä luvun pariin, vaikka se mun aikomus ensin olikin. Kuten jotkut teistä on saattanu huomata nii en oo vastannu teidän kommentteihin aikoihin, anteeks siitä. Haluun kuitenki sanoa, että mä näen ja arvostan jokasta kommenttia, jonka te laitatte. Kiitos siitä ja, että edes enää luette tätä kirjasarjaa. Yritän tsempata tästä lähin, ootte parhaita. Suuri kiitos joka ikiselle teistä❤️

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin olen hereillä ennen aamu kahdeksaa ja voin todeta, etteivät nämä aamut, varsinkaan aikaiset sellaiset, ole vieläkään minun juttuni. Eivät sitten yhtään. En ymmärrä miten Harry herää useinkin tähän aikaan ja vieläpä ilman herätystä.

Mutta tällä hetkellä olen erittäin onnellinen tulevan mieheni päivärytmistä, sillä hän on loihtinut minulle runsaan ja hyvän aamupalan. Naamani eteen on tuotu niin voileipiä monenlaisilla eritäytteillä kuin myös pekonia ja paistettuja kananmunia. Totta kai mukana on myös aamuteetä, appelsiinimehua ja monia vitamiineja, joita Harry joka päivä pakottaa minun ottamaan. Onhan hän kuitenkin terveysintoilija ja haluaa pitää niin itsestään kuin minusta huolta.

Olen todella kiitollinen miehelle hänen huolen pidostaan, sillä minulla menee ainakin seuraava puoli tuntia, kunnes olen saanut elimistöni hereille. Ja vaikka mies onkin tehnyt näin hyvän ja herkullisen aamupalan on minun silti vaikea saada sitä alas kurkustani. Olen nimittäin menossa ensimmäistä päivääni tänään töihin Radio 1:seen ja se jännittää minua niin, niin paljon.

"Haluatko, että ajan sinut sinne toimistolle?" Harry yllättäen kysyy ja keskeyttää kaikki pelko kuvitelmani siitä, mikä voisi tänään mennä pieleen.

Nostan katseeni poikaystävääni. Hänen ilmeensä perusteella mies on huomannut minua jännittävän, taisin näyttää sen vähän liian ilmiselvästi...

Pudistan päätäni. "Ei kiitos rakas, haluan ajaa sinne yksin." Sanon ja otan huikan teestäni.

"Oletko varma?"

Odotan, kunnes saan nielaistua teet, jonka jälkeen vastaan: "Olen. Sitä paitsi haluan tehdä tämän yksin." Sanon päättäväisesti.

Harryn kasvoille nousee pieni virne. Hän nyökkää: "Okei. Olen todella ylpeä sinusta rakas."

Hymyilen miehelle. "Kiitos." Sanon ja otan uuden huikan teestäni.

"Mutta jos kuitenkin tarvitset minua, niin olen vain yhden soiton päässä."

"Haluan tehdä tämän yksin."

"Tiedän, sanot niin aina monista asioista, mutta silti olen aina lopussa auttamassa sinua." Mies virnuilee minulle.

Katson häntä murhaavasti. Otan pöydällä olevat vitamiinini, vedän ne kurkustani alas lopun teeni mukana ja nousen pöydästä. "Kiitos aamupalasta."

Harry alkaa nauramaan, kun lähden keittiöstä kohti makuuhuonettamme valmistautumaan tulevaan päivään. Mikäkin idiootti...

~

Käännyn autollani radio 1:n toimiston parkkipaikoille viittä vaille kahdeksan. Minulle jää siis vielä viisi minuuttia aikaa istua autossa ja kävellä toimiston aulaan.

Jään istumaan hetkeksi autoon ja vain tuijottamaan toimiston lasiseinistä sisälle. Aulassa infopöydän toisella puolella istuu vaaleahiuksinen nainen, jonka hiukset on laitettu tiukalle ponnarille ylös. Naisella on myös musta bleiseri päällään.

Mitä jos minä mokaan? Sanon vaikka jotain väärää tai jos Herra Warren ei pidäkään minusta. Jos olenkin aivan huono ja jäädyn vain koko ajan lähetysten aikana? Yhtäkkiä tajuan jääneeni tuijottamaan infopisteellä olevaa naista pariksi minuutiksi edes huomaamattani asiaa.