We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 19

Hello guys! Se ois taas maanantai ja uuden luvun aika. Kuten moni taisikin huomata viime viikolla ei tullu lukua. Syy tälle oli viimeiset syksynkirjotukset, joista kuitenkin ollaan viimeinkin päästy eroon ja nyt lukuja alkaa taas tulla joka maanantai (jeiii). Kuitenkin tästä luvusta voidaan huomata, että se on kirjotettu pahimman stressin aikana ja on aika sekavakin (sorry about that). Mutta juu pidemmittä puheitta mennään uuden luvun pariin and see ya next week! <3

Herätyskellon ärsyttävä pirinä tunkeutuu sisään korviini saaden minut hereille. Mumisen ärsyyntyneenä samalla, kun käännän selkäni ärsyttävälle kapistukselle. Otan tyynyn pääni alta ja painan sen päätäni vasten yrittäen saada vaimennettua ärsyttävää piipitystään edes hieman.

Yritykseni ei kuitenkaan tuota tulosta ja kellon kova ääni alkaa ärsyttää minua joka sekunti vain enemmän.

Mielessäni käy ajatus, että nousisin ja heittäisin tuon kapistuksen päin seinää, jos se sitten pysyisi hiljaa. Mutta juuri, kun olen aikeissa tehdä mietteistäni totta herätyskello yllättäen lopettaa metelin pitämisen.

Kurtistan hieman kulmiani ja avaan silmäni. Siirrän pehmeää höyhentyynyä kasvoiltani huomatakseni edessäni sängyn vierellä seisovan miesystäväni. Hänen kiharat hiuksensa osoittajan jokaiseen suuntaan niiden ollessa sotkuiset. Miehen silmien alla on pienet mustat silmäpussit, vihreiden silmien tuijotellessa minua raollaan. Hänellä on päällään vain mustat Calvin Kleinin bokserit, joten saan nautiskella muutaman sekunnin ajan miehen hyvännäköisestä lihaksikkaasta vartalosta.

Miehen boksereita koristaa myös pienoinen aamustondis, mikä saa minut hieman enemmän hereille, kuten myös oman pikkukaverinikin. Pikkukaverini alkaa kovettua nopeaa vauhtia. Puristan jalkojani yhteen yrittäen helpottaa tunnetta. Tunnen, kuinka halun tunteet täyttävät vartaloni penistani myöten.

Yhtäkkiä tajuan olevani todella suuressa puutteessa. Ja, kun ajattelen asiaa enemmän, tajuan etten ole tuntenut tätä tunnetta aikoihin. Paniikin tunne iskee rintaani, kun alan muistella milloin viimeksi olemme edes harrastaneet seksiä Harryn kanssa.

Mietin lähipäiviä ja lähiviikkoja, ja mitä kauemmas ajattelen sitä kalpeammaksi kasvoni muuttuvat.

Olenko todella unohtanut seksin kaiken tämän hässäkän keskellä?

"Louis." Harry kutsuu minua, saaden minut pois ajatuksistani.

Nostan katseeni miehen silmiin, kasvoni yhä kalpeina ja silmissäni tuikkien hämmentyneisyys.

Hämmennys täyttää Harryn kasvot. "Kaikki hyvin?"

Nyökkään hitaasti. Vilkaisen nopeasti Harryn boksereihin. Hänen stondiksensa on kadonnut.

"On, joo on." Mumisen ja nostan katseeni takaisin Harryn silmiin.

Mies katsoo minua edelleen hämmentyneenä, lopulta kohauttaen kulmiaan ja kääntäen selkänsä minulle suunnaten vaatehuoneeseemme.

"Pue nopeasti päällesi ja tule sitten alakertaan syömään aamupala." Harry kehottaa minua.

"Greetan ja Jordanin täytyy lähteä puolen tunnin päästä lentokentälle." Kuuluu vaatehuoneesta.  

Tunnen, kuinka kaikki tavalliset ja hyvät mietteet katoavat Harryn sanojen mukana ja paikalle ilmaantuu jälleen surulliset ajatukset siitä mitä elämässäni on juuri tapahtumassa. Greeta lähtee ja hänen isänsä on tekemässä kuolemaa, enkä vieläkään pysty tehdä asialle mitään.

Suru sekoittuu aivoissani suureksi pyörteeksi väsymyksen ja epätoivon kanssa. Sydämessäni tuntuu pisto, joka on todella epämukava. Koko kroppani tuntuu todella ahtaalta, epämukavalta, kuin naru olisi kierretty ympärilleni ja sitä kiristettäisiin hetki hetkeltä enemmän.