We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 10

Hei kaikki! Tiedän tää luku on hieman lyhyempi kuin yleensä, mutta halusin tehä sellasen luvun, jossa Harry ja Louis on vaan Neuvolassa ja no en halunnu pakottamalla yrittää saada kirjotettuu mitään lisää, joten loppu tulos on hieman lyhyempi luku. Toivottavasti se ei ketään häiritse ja seuraava luku on sitten taas hieman pidempi. Tässä luvussa paljastuu kuitenkin se, mitä moni on varmasti jo odottanutkin ;) Joten eiköhän vain mennä suoraan luvun pariin!

Tätä päivää on odotettu kauan, jopa liiankin kauan. Varsinkin ihmiselle, joka vihaa odottamista. Puhumattakaan, jos se mitä odottaa on sellainen asia, jonka haluaa tietää heti, niin kuin ihan saman tien. Kuten lapsemme sukupuolen tietoon saaminen. Kyllä. Se päivä viimeinkin tuli. Tänään saamme tietää, saammeko pojan vaiko tytön.

Olemme odottaneet Harryn kanssa tiedon saamista niin monia viikkoja, että jopa Harrykään ei ole pystynyt enää odottamaan parin viikon ajan. Olemme puhuneet asiasta joka päivä, viimeistään silloin, kun olemme jo menossa nukkumaan niin jompikumpi ottaa asian puheeksi. Mitäkö sitten luulemme, että kumpi se on? Millaisen teemme vauvan huoneesta, kun saamme tietää sukupuolen? Mitä ostamme huoneeseen ja totta kai baby showereista puhumattakaan. En olisi uskonut, että sukupuolen tietoon saaminen tulee olemaan näin jännittävää ja jopa välillä turhauttavaa odottaa, mutta suoraan sanoen emme vain pysy enää housuissamme.

Nyt kuitenkin viimeinen viikko tiedon saamiseen on selätetty. Viimeinkin tuli se perjantai, jota talossamme on odotettu. Viimeinkin perjantain työpäiväni loppui, viimeinkin Harry tuli hakemaan minua työstä ja viimeinkin olemme odottamassa neuvolan sohvalla sitä, että Helen astuu ovestaan ulos ja kutsuu meidät huoneeseen.

Kuitenkin tässäkin hetkessä aika tuntuu vain matelevan niin hitaasti, että olen lähellä räjähtää. 

Huokaisen syvään ja vaihdan hieman asentoani suoremmaksi sohvalla, kääntäen katseeni sitten lattiasta kattoon.

Näen sivusilmälläni, kuinka Harry siirtää katseensa minuun lehdestä, jota juuri lukee.

"Odottaminenko ärsyttää?"

Nyökkään ja siirrän katseen tulevaan aviomieheeni. "Haluan vain tietää pikkuisemme sukupuolen jo niin pahasti."

Harry luo minulle pienen tsemppi hymyn. "Hei rakas, siihen ei ole enää pitkä aika. Kohta olemme jo Helenin puheilla ja pian makaatkin jo siinä samalla sängyllä."

Hymy ilmestyy omillenikin kasvoille. "Tiedän ja odotan sitä enemmän kuin mitään." Sanon hiljaa.

"Tiedän rakas, niin minäkin."

Katson miestä suoraan silmiin, tuntien lämpöisen tunteen kulkevan kroppani läpi, onnellisuuden täyttäen minut. "Rakastan sinua." Sanon miehelle, ja vain sekunnin jälkeen siitä kuullen Helenin huutavan nimeäni.

"Mistäs tuo tuli rakas?" Harry kysyy viitaten sanoihini, jotka hänelle juuri sanoin.

Virnistän miehelle hieman ja kohautan olkiani. "Tuntui vain siltä." Totean ja lähden kävelemään Helenin huoneelle.

"Noniin sieltä te tulettekin, tervetuloa Louis, ja Harry myös tietysti." Helen ottaa meidät vastaan iloisena.

"Hei Helen." Tervehdin naista, kätellen häntä myös, mennen sitten sisälle naisen työhuoneeseen.

Helen ja Harry tervehtivät vielä, jonka jälkeen huoneen ovi suljetaan ja käymme kaikki istumaan Helenin työpöydän äärelle. Samalla, kun Helen naputtelee tietokonettaan, kyselee hän minulta kysymyksiä.

"Miten sinulla on mennyt nyt, Louis?" Hän kysyy.

"Ihan hyvin oikeastaan. Olo alkaa tuntua jo paremmalta tai no siedettävältä oikeastaan." Naurahdan.