We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 26

Hei kaikki ja hyvää maanantaita! Tässä ois jälleen uus luku ja hieman uusia käänteitä ;). Toivottavasti tykkäätte!

Pääsen viimeinkin lähtemään töistä, kylläkin melkein puolta tuntia myöhemmin kuin mitä oli sovittu. Jonka takia minulla onkin aikamoinen kiire.

Saan parkkeerattua autoni kauppakeskuksen parkkihalliin ja suorastaan juoksen hakemaan pikaravintolasta hieman evästä niin minulle kuin bändi ystävilleni. Viikko on ollut kiireinen, muttei kuitenkaan mielestäni niin rankka.

Olemme harjoitelleet koko viikon ilman Sarahia hirveällä kiireellä, eikä meillä ole enää kuin kaksi päivää suureen esiintymispäivään. Sarah on vieläkin kipeä, jonka takia olen joutunut tai no omasta mielestäni saanut tuurata häntä. Kuitenkin pienoinen stressinpoikanen on pyörinyt jo kaksi päivää vatsani pohjalla, tunteen kasvaessa joka päivä vain enemmän, kun Harry ilmoittaa minulle, ettei Sarah voi vieläkään paremmin.

Minä en vain todella voi mennä esiintymään lavalle hänen puolestaan. Eikä syy siihen ole vain esiintymiskammoni. Olen raskaana, eikä kansa tiedä siitä. Olen jo niin pitkällä raskaudessani ja olemme tähän asti pystyneet pitämään raskauteni salassa. 

Kun tulin raskaaksi sovimme Harryn kanssa, ettemme laittaisi tytärtämme julkisuuden valoihin. Haluamme pitää pikkuisen vain itsellämme ja salassa ulkomaailman ja julkisuuden kamaluuksilta,

Joten, vaikka haluaisin auttaa ystäviäni ja tulevaa aviomiestäni, kuinka paljon, en voi esiintyä heidän kanssaan. Se rikkoisi minun ja Harryn sopimuksen, enkä ole aikeissa muuttaa sopimusta.

Olen huomaamattani päässyt pikaravintolaan ja on melkein jo jopa vuoroni. Kaivan puhelimeni taskustani ja tarkistan Harryn laittamasta tekstiviestistä mitä jokainen haluaa syötäväksi. Vilkuilen puhelinta ja menulistaa tiskin yläpuolella nopeaan tahtiin, kunnes löydän jokaisen tilauksen. Edessäni oleva vanhahko mies on juuri maksamassa ostoksiaan, kun olen vasta aloittanut miettimään omaa annostani. En ole käynyt kyseisessä pikaravintolassa ennen, joten minulla ei ole edes lempiannosta ravintolasta, eli toisin sanoen minulla ei ole varasuunnitelmaa.

Edessäni oleva mies kiittää tiskin takana olevaa työntekijää, ottaa tavaransa ja lähtee edestäni, seuraavaksi on minun vuoroni.

Luen listan loppuun ja vilkuilen vielä nopeasti annoksia, kun otan muutaman askeleen eteenpäin. "Hei." Tervehdin tarjoilijaa, katseeni yhä ollen kiinni menussa.

"Hei...?" Mies vastaa hämmentyneenä.

"Mitä teille saisi olla?" Hän kysyy.

Sydämeni alkaa hakkaamaan hieman nopeammin ahdistuksesta. Ööö.. Lohta, kalaa, ranskalaisia vaiko keittoa?

"Ömm..."

"Ottaisinnn." Pitkitän sanojani, jotta saisin edes hieman lisäaikaa.

Kuulen, kuinka takaani oleva nuorehko pariskunta huokaisee syvään.

"Tässä menee vielä kauan." Kuulen toisen heistä sanovan hiljaa.

Aikani on loppunut. Päätän ottaa listalta herkullisimman kuuloisen ja sellaisen mitä minun juuri nyt tekee eniten mieli. Lasken katseeni tarjoilijaan, joka katsoo minua tylsistynyt katse kasvoillaan.

"Ottaisin porkkanasosekeiton, kaksi pekoni pastaa, yhden Caesar salaatin, lohikeiton ja yhden ananas kinkku pitsan." Kerron tilaukset.

Tarjoilija yllättyy hieman tilaukseni pituudesta, mutta hän pääsee siitä yli nopeasti.

"Selvä, entä muuta?" Hän mumisee, samalla kun kirjoittaa tilaustani ylös.

"Ei kiitos, siinä oli kaikki." Sanon.