We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 31

Hejsan alla! Se ois pitkästä aikaa taas uuden luvun aika, aletaa lähestyä jo kirjan loppua, mutta vielä on paljon lukuja tulossa. Ja mulla saattaa olla jopa yllätys teille ;) Mutta siitä lisää myöhemmin! Toivottavasti luku maistuu, ja nähdään taas kahden viikon päästä! <3

Viikot kuluvat silmieni edessä, nopeasti. Monia asioita tapahtuu viikoittain. Muutto Los Angelesiin on onnistunut todella hyvin ja pystyn jo nähdä, kuinka pahvilaatikoita häviää päivä kerrallaan vain enemmän ja enemmän. Nykyään pystyn jopa kävelemään uudessa keittiössäni ilman, että koko ajan kompuroin muuttolaatikoihin.

Olemme muuttaneet Los Angelesiin jo melkein kuukausi sitten, mutta vieläkin on joitakin asioita mitä meidän täytyy saada tehdyksi. Vaikka muutto onkin onnistunut todella hyvin, on prosessi silti ollut hidas. Harryn on täytynyt tehdä kaksinkertaisesti enemmän töitä kuin ennen, kun hän päästi Liamin miehen ansaitsemalle lomalle. Ja, koska en raskaus vatsani kanssa jaksa taikka pysty kantamaan melkein mitään, ei minustakaan ole suuremmin ollut avuksi.

Onneksi olemme jo lähellä maaliviivaa eikä tehtävää ole enää paljoa, seuraavan viikon loppu puolella pystyn jo varmasti ottamaan rennosti ja vain nauttimaan viimeisistä raskauden ajoistani.

Huokaisen syvään. En todellakaan malta odottaa sitä...

Olen herännyt tänä aamuna aikaisin ihan tarkoituksella. On lauantai aamu ja kello näyttää kahdeksaa, kun astelen keittiöön. Hieron unisia silmiäni samalla, kun haukottelen. Astelen kahvinkeittimen luokse, jonka laitan päälle.

Olen ajatellut tehdä tänä aamuna Harrylle oikein mainion brunssin. Hän on ollut niin stressaantunut lähi aikoina, enkä ole edes varma, milloin mies on viimeksi rentoutunut ja pitänyt hieman rauhallisemman aamun. Hänellä on ollut niin kiireistä töidensä ja muuton kanssa. Mutta nyt on minun aikani saada hemmotella häntä hieman.

Suunnittelin puolet eilen illalla, mitä oikein haluaisin valmistaa tulevalle aviomiehelleni ja noin vähän jälkeen puolen yön olin keksinyt koko brunssin. Harry on niin terveysintoilija, että hänelle on välillä vaikea keksiä minkäänlaisia ruokaehdotuksia. Mutta onnekseni olen näiden meidän yhteisten vuosien aikana saanut aikaa tutkia ja tutustua miehen ruokamaailmaan, jotta tiedän mistä hän todella pitäisi.

Ja vaikka olenkin todella innoissani brunssi ideasta ja koko suunnitelmastani, en ole alkamassa tekemään mitään ennen kuin saan rakkaan aamukahvini ja hieman energiaa itseeni.

Raskaus on todellakin vienyt yöuneni. Enää olisin alle 10 viikkoa laskettuun aikaan ja sen voin todellakin tuntea. Kivut vain pahenevat joka viikko ja oloni alkaa olla jo todella tukala. Minun on iltaisin vaikea löytää oikeaa asentoa, jossa minun olisi mukava olla, koska jos ollaan rehellisiä sellaista asentoa ei ole tässä vaiheessa raskautta. Käveleminen tuntuu tukalalta, liikkuminen tuntuu tukalalta ja jopa sängyssä kyljen vaihtokin alkaa olla jo haastavaa ja ei niin mukavan tuntuista.

Kahvinkeitin napsahtaa ilmoittaakseen valmistuneesta kahvista. Otan yläkaapista oman kahvikuppini, jonka täytän täyteen ihanan tuoksuista kuumaa kahvia. Sieraimeni täyttyvät tuoreen kahvin hyvästä tuoksusta. Huokaisen onnesta.

Otan kulauksen juomastani. Vien käteni vatsalleni, jota silittelen hieman. Otan toisen huikan kahvista ja lasken katseen vatsalleni. "Minä todella rakastan sinua pieni, mutta voisit todella olla hieman helpompi isääsi kohtaan." Kuiskuttelen.

"Sinä et ole ollut mikään helpoin vauva." Otan siemauksen kahvistani, kun samalla tunnen pienen potkun vatsaani vasten.

Lasken katseeni takaisin vatsalleni, enkä voi olla päästämättä pientä naurahdusta huuliltani. Silitän vatsaa. "Niin, sinä itsekin tiedostat sen."