We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 16

Hei kaikki! Se ois taas maanantai ja uuden luvun aika! Mä oon henkilökohtasesti aika ylpeekin tästä luvusta, joten toivottavasti tykkäätte! Lisäks viel vähän infoa eli seuraavaan kahteen viikkoon ei välttämättä tuu lukua, koska espanjan kirjotukset lähenee ja stressitaso kasvaa :) Yritän kuitenki parhaani. Toivottavasti teillä oli hyvä viikonloppu ja toivottavasti luku kelpaa, hyviä lukuhetkiä <3

Greetan nk.

"Hei, tilasin radan tänne seitsemäksi nimellä Harry Styles."

Nuori tummaihoinen poika katsoo Harryä asiakaspalvelu hymyllä ja kertoo hänelle katsovansa varauksen tietokoneelta. Pojan naputellessa tietokonetta Harry nojaa paremmin pöytää vasten, ja me taas Louisin kanssa katselemme jo nyt innostuneina radoille, Jordanin seisoskellessa takanani mietiskellen ja pyöritellen päätään.

Olemme lauantai illan kunniaksi päättäneet tulla keilaamaan porukalla. Totta puhuen siitä on aikaa, kun olen keilannut, mutta teimme sitä Louisin kanssa paljon teineinä. Nyt siitä on kuitenkin jo monta vuotta, joten voi olla, että olen hieman ruosteessa. Mutta vieläkin parempi kuin Louis.

"Noniin löytyihän se!" Nuori poika huokaisee löytäessään Harryn varauksen.

Hän naputtelee nimemme koneeseen samalla, kun Harry maksaa tunnin keilausvuorostamme. Kun nimet on saatu taululle ja rata maksettua kertoo mies meille ratamme. Ja viimeinkin on aikamme hakea kengät, pallot ja aloittaa peli.

"Tulen niin voittamaan sinut." Louis leuhkii kävellessään ohitseni hakemaan sopivia keilauskenkiä.

Katson miehen perään suu auki. "Niinhän sinä luulet!" Huudahdan, johon saan vastaukseksi vain leikkisän naurahduksen. Virnistän miehelle alkaessa etsiä itselleni sopivia kenkiä.

Noin 10 minuutin päästä, kun jokainen on löytänyt sopivat kengät ja pallon, ja Harry on tuonut meille juomat, olemme viimeinkin valmiita aloittamaan ottelumme. Nostan katseeni pistetaulukkoon radan yläpuolella, joka kertaa minun olevan ensimmäinen.

"Minä aloitan!" Huikkaan muille innoissani, samalla kun tepastelen hakemaan keilapalloani radan vieressä olevasta pallotelineestä, jonne pallot aina tulevat takaisin heittojen jälkeen.

Nostan pinkin keilapallon kaksin käsin laskien sen nojaamaan rintaani vasten, pidellen kuitenkin siitä kiinni. Kipitän radan eteen, jossa laitan etu ja –keskisormeni oikeisiin reikiin samoin peukaloni. Nostan katseeni pallosta radalle, määritellen miten heittäisin pallon. Otan muutaman juoksuaskeleen, heilautan palloa ja päästän sen kädestäni kiertoheitolla.

Pallo vierii pitkin rataa nopeaa vauhtia. Jännitys tiivistyy sisälläni. Pallo osuu keskelle keilakasaa.

Hypähdän. "Jes!" Huudan ja taputan käsiäni. Käännyn miehiin päin katsoen heitä ylimielinen hymy kasvoillani.

Miehet kuitenkin katsovat minua virnuillen ja lopulta Louis naurahtaa. Hän kävelee luokseni. "Missasit nuo kolme." Hän huomauttaa kävellessään ohitseni.

Käännyn erittäin hämmentyneenä ympäri vain nähdäkseni kolme keilaa pystyssä radan päässä. Auon suutani hetken aikaa, sillä en pysty uskomaan näkemääni. Olin aivan varma, että tein täyskaadon.

Louis nostaa pallotelineestä sinisen keilapallonsa ja katsoo minua virnistäen. "Annas kun minä näytän." Hän irvailee.

Jään seisomaan paikalleni katsoakseni, kuinka Louis heittää. Eli toisin sanoen odotan vain, että saan irvailla miehelle, kun hän heittää minua huonommin.

Louis menee radan eteen, ottaa muutaman pidemmän askeleen ja heittää pallon kädestään. Heitto näyttää menevän huonosti, mutta meidän kaikkiemme yllätykseksi pallo muuttaa suuntaansa suoraan keskelle keilakasaa.