We just kind of did it || Larry Stylinson

Luku 8

Hei kaikki! Se ois taas maanantai ja uus luku! Pakko kertoa vähän updatea kirjottamisesta ja tästä kirjasta. Tosiaan mulla oli tossa aika pitkäkin aika, kun kirjottaminen oli enemmänki osa mun joka viikottaista rutiinia ja se kaikki intohimo tähän oli aika nollilla. Nyt kuitenkin kirjottaminen tuntuu taas niin paljon paremmalta ja haluun myös käyttää aikaa siihen, että oisin tyytyväinen näihin lukuihin. Tän ansiosta luvutki on nykyää vähä pidempiä. Ja keksin viime viikolla paljon lisää juonta tähän tarinaan, joten oottakaa vaan kaikkea sitä mitä oon keksiny ;)

Sit mulla on myös infoa seuraavasta viikosta, eli silloin ei välttämättä tuu lukua, sillä haluun viettää pääsiäislomaa mun kavereiden ja poikaystävän kanssa ja kuten sanoin nii tää kirjottaminen on alkanu taas tuntua hyvältä, nii en halua nyt heti pilata sitä intoa, että yritän pakottamalla ettii itelleni seuraaval viikol aikaa kirjottaa. Toivon, että ymmärrätte, haluun kuitenki tehä teillekin hyviä lukuja.

Nyt kuitenkin pitkän infon jälkeen mennään uuden luvun pariin, toivottavasti tykkäätte! :)

Harryn näkökulma

Viimeinkin viikonloppu. Olemme Louisin kanssa olleet molemmat todella kiireisiä tällä viikolla, jonka takia olin vain todella onnellinen, kun hain Louisin eilen töistä ja saimme viettää loppu illan yhdessä. Tai no melkein ainakin... Mitch nimittäin soitti minulle jossakin kuuden aikaa eilen illalla, että pari työjuttua pitäisi saada tehdyksi studiolla ja minulla sitten menikin siihen loppu ilta ja päästyäni kotiin löysinkin Louisin jo nukkumasta huoneestamme.

Mutta kuitenkin, vaikka tulinkin vasta joskus puoli kahden aikaa yöllä kotiin olen silti ensimmäinen hereille tänä aamuna. Mikä ei kyllä tule yllätyksenä, sillä Louis on aina rakastanut nukkumista. Ja varsinkin, kun hän nyt käy töissä ja kantaa lastamme on hänellä varmasti hieman vaikeaa ja uni on vain tervetullutta.

Joten olen päättänyt, että olen tänään aivan mainio poikaystävä ja teen miehelle mitä mahtavimman aamupalan, sillä hän todella ansaitsee sen. Ja noh, jos nyt totta puhutaan, niin rakastan hemmotella Louisia.

Keinuttelen pannulla lettua, mikä on siinä paistumassa. Viheltelen samalla radiosta tulevan musiikin tahtiin, jonka totta kai pidän hiljaisella, sillä haluan antaa Louisin nukkua niin pitkään kuin hän vain haluaa.

Alan hieman lauleskella musiikin mukana samalla vahtiessani pannulla paistuvaa lettua. Laitan myös vedenkeittimen päälle.

"So I will keep you day and night, here until the day I die 
I'll be living"

"one life for the two of us"

"I will be the best of me, always keep you next to me 
I'll be living"

"one life for the two of us"

"Even when I'm on my own, I know I won't be alone 
Tattooed on my heart are the words of your favourite song"

"I know you'll be looking down, swear I'm gonna make you proud 
I'll be living one"

"one life for the two of us"

"I promised you I'd do this 
So all of this is all for you"

"Oh, I swear to God you're living 
Through everything I'll ever do"

Kuuntelen musiikin sanoja tarkkaan samalla, kun sitä kuuntelen. En tiedä kuka biisin on kirjoittanut, mutta ainakin sanojen perusteella kyseisellä henkilöllä on ollut vaikeaa. Sanat ovat nimittäin erittäin surulliset ja todella koskettavat.

Paistan vielä viimeisen letun ja odotellessani sen paistumista teen Louisille muutaman toastin äitini erikoisreseptillä, mistä Louis tykkää erityisen paljon. Ne ovat nykyään varmaan jopa hänen lemppareitaan.