Sadetanssija

Pornotalo

Siellä me kasvettiin kaksi vuotta. Mä ja Viljo. Viljo ja mä.
Ja sen mestan nimi oli Pornotalo ihan syystä.

Kerran viikossa meillä oli tapana herätä siihen keskellä yötä. Aina yhtä aikaa, me vain säpsähdettiin pystyyn. Siihen ääneen, niihin ääniin.
Siihen ähkintään ja puhkimiseen, korkeisiin voihkaisuihin ja matalampaan muminaan, kosteaan lätinään. Sängyn jousiin, tavaroiden putoilemisiin, ihon läpsimiseen. Surinaan, värinään, tärinään.

Välillä se kuului seinän takaa olkkarista, välillä parvekkeelta, välillä oven takaa keittiöstä ja kylppäristä ja välillä ihan sieltä kuningasmakkarinkin puolelta. (Tässä tapauksessa pikemminkin kuningatarmakkarin puolelta.).
Meidän huoneesta se ei kuulunut ikinä. Sinänsä sääli. Ainakin Viljon mielestä.

Yleensä me vain istuttiin meidän sängyillä ja kuunneltiin, joskus Viljo sytytti lampun ja mä käärin jointin. Me tykättiin poltella ikkuna auki samalla kun kuultiin niiden panevan. Välillä silloin satoi, ukkosti, välillä oli leuto ja kostea yö. Säällä ei ollut meille väliä. Me haluttiin vain kuulla kaikki.

Siinä hetkessä oli aina jotain huvittavan surullista, tavallaan me jäätiin vaille ja silti täytyttiin. Tavallaan me tehtiin sitä kaikki yhdessä, oltiin osa sitä värisyttävää nautintoa.
Ja silti samalla me oltiin niin kaukana, poissa, jossain ihan muualla, vaikka välissä oli vain paperinen seinä ja pari hassua molekyyliä.

Mulla ei noussut ikinä, Viljolla useinkin. Mutta me ei koskaan runkattu sille. Jotenkin siitä tuli pyhä asia, semmoinen herkkä ja sensuelli hetki, jolloin universumi tuli lähelle ja avasi haaransa, päästi sisään ja ulos ja taas sisään, pyöri ja pysähtyi ja kietoi kädet ympärille.

Siitä tuli niin sielukas hetki, että Viljo tapasi kirjoittaa siitä muistiinpanoja pitkällä ja paksulla tussilla.
Se kirjoitti mihin aikaan me kuultiin ekan kerran, mitä kuultiin ja missä ja mitä kuviteltiin siitä. Se kirjoitti yksityiskohtia muistiin, niin kuin että oliko vaniljapäivä vai menkkaseksiä, kinkkejä vai roolipelejä vai saksimista ja niin edelleen.

Sitten me usein vertailtiin edellisiä muistiinpanoja, pohdittiin, miksi ne teki välillä asiat täysin samalla tavalla ja välillä niin eri tavalla. Analysoitiin niiden avulla ihmisen seksuaalisuutta ja persoonan vaikutusta siihen.
Muisteltiin, oliko ne päivällä kinastelleet käämi kuumana vai kuherrelleet keittiössä käsikkäin. Aamuisin seurattiin, oliko ne paremmalla tuulella panoyön jälkeen kuin jonain rauhallisempana yönä.

Kaikki luki Viljon muistiinpanoissa. Päivämääriä ja kellonaikoja myöten.

Mä tapasin saada niistä öistä inspiraatiota mun biiseihin. Biitti tuli siitä, kun sijaismutsi läimi toisen sijaismutsin tarakkaa tai kun jouset nirskuivat liitoksissaan, sävelet vohkaisujen korkeuksista... Ja sanoitukset - ne tuli usein niiden seksipuheesta ja Viljon muistiinpanoista.

Kirjoitin nuotteja paperille, suin mun mustia viiksiä ja laitoin kuulokkeet päähän.
Ne hiljenivät usein aamuyöstä viimeistään kolmelta.
Niihin aikoihin Viljo änki mun viereen ja katsoi toisinaan muna pystyssä, kun mä tein biittejä. Mua ei haitannut.

Kerran kun kävin aamulla kusella, siellä lojui strapon lattialla. Mä en korjannut sitä, Viljokaan ei koskenut siihen. Aamupäivällä se oli tiessään - sijaismutsit keitti kahvia ja jutteli kiivaasti maahanmuuttopolitiikasta. Välillä ne kävi yhtä aikaa vessassa.

Kun me tultiin keittiöön, ne aina kysyi, miten me oltiin nukuttu. Me vastattiin aina, että huonosti.
Sitten tuli aina meidän vuoro kysyä, miten ne oli nukkuneet - ja ne vastas aina, että hyvin.

Ja paskat, mä ja Viljo katsottiin aina toisiimme. Eihän ne edes olleet nukkuneet.
Eikä mekään kerran viikossa nukuttu. Asuttiinhan me Pornotalossa.