Keisarin vanhat vaatteet

288 20 2
                                    


Julia irvisti, mutta kesti vain muutama minuutti, kunnes kasvot vääntyivät kivusta levolliseen nautintoon.

- Laita lissää.

Julius piikitti Julian suoneen heroiinia. Millilitra, toinen, kolmas. Kunpa herskaa olisi loputtomiin. Mutta ei. Neste hupeni hetkessä neulasta suonen sisään, ampaisi verenkiertoon ja rullasi ympäri kroppaa.
Julian silmät pyörivät suljettujen luomien alla. Euforia keinutti häntä syleilyssään kuin lempeä puro pientä kaarnalaivaa.

Kun Julius piikitti itseensä, itselleen, taivas ja maa vaihtoivat paikkaa.

Heroiini oli paras.
Kurt Cobainkin oli suosinut sitä. Huumeiden kuohukermaa, legendojen lempilasta, valtavirran vinosilmää. Heroiinia. Julius veti neulan irti ja tunsi pian kehonsa leijuvan. Hän hymyili levollisesti ja tarttui Julian leukaan, suudelmia, märkiä ja romanttisia, limaisia suudelmia huulille ja poskille, kaulalle, ruskeaan hiusrajaan.

- Vittu mie rakastan sua, Julia henkäisi. Hän katsoi Juliusta ruskeilla silmillään ja laajentuneilla pupilleillaan. Sitten tyttö painoi silmänsä kiinni. Julius makasi hänen allaan intialaisen maton päällä.

- Mieki sua. Ja herskaa.

Julia naurahti pehmeästi. Hän kellui jo viileässä merivedessä tuuli hiuksia keinuttaen ja ihoa hyväillen. Kirkkaansininen taivas, auringonpaiste, joka ei kuitenkaan häikäissyt silmää.

Kesti hetki, ennen kuin Juliuksenkin silmät lupsahtivat kiinni. Kaikki oli juuri niin kuin piti.

Löyhkäävän yksiön katto muuttui tähtitaivaaksi ja lattia vihreäksi ja viileäksi niityksi. Tyhjät pitsalaatikot ja astiapinot muuttivat muotoaan, niistä tuli täysiä viinirypälerasioita ja valkosuklaata, ja metrotunnelin masentava räppimusiikki vaihtui klassiseksi viulun ja pianon sekoitukseksi. Mozartia. Vaiko Bachia?

Julius henkäisi raitista vuoristoilmaa. Hän oli Norjan vuonoilla, ei, hän oli Antiikin Roomassa. Ja hän oli Julius Caesar vaimonsa Julian kanssa, joka istui hänen vieressään valtaistuimella.
Julius katsoi rintaansa, ja tajusi, että hänellä oli yhä paskanruskea t-paita ja lököttävät farkut jalassa. Ei keisarin vaatteita, ei valkoista kaapua kullalla. Julius rutisti silmänsä kiinni ja avasi ne jälleen. Vaatteet eivät olleet vaihtuneet keisarin vaatteiksi.

Kesti muutama tunti, kunnes Julius kääntyi Julian puoleen.

- Lissää hevosta. Mie tartten lissää heroiinia.

SadetanssijaWhere stories live. Discover now