Sadetanssija

Rippipappi

SISÄLTÖVAROITUS! alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö

Jotenkin noloa myöntää, että mä sen aloitin.

Vaikka mä olin se, joka oli sanonut sille että ei nussimista ennen kukkapuskaa ja alttaria.
Vaikka mä olin se, joka ilmoitti ekana että haluaa edetä hitaasti ja olla ensin kavereita ja tutustua ja horoilla sitten myöhemmin. Ja niinhän mä olin sen suunnitellut. Mutta kohtalo valitsi toisin.

Mä olin eka, joka otti rintsikat pois.

Jotenkin siinä kädet sen pitkissä rastoissa ja sen kieli mun kurkussa mua vaan alkoi panettamaan. Sen kädet hiveli mun takapuolta, huulet söi mua kuin kesän ekaa pehmistä. Se imi mua niin intohimoisesti, että mun kynnet painautuivat sen niskaan ja selkään ja kaulaan.
Teki mieli. Ei pillua tai kyrpää vaan sitä. Intohimoista orgasmia ja kosteita lakanoita ja sen kiimaista katsetta ja käsiä hiipimässä iholla ja tekemässä siitä pullataikinaa. Eläimellistä tempoa ja huohotusta ja sitä kun fantasian ja todellisuuden välinen raja katoaa. Sitä kun ylittää tietoisuuden toisen tason.

Kun mä otin rintsikat pois, se kumartui imemään mun nännejä. Mun kynnet oli sen päänahassa, niska nojasi seinään. Mun Spotify soitti Maustetyttöjä kajareista, se nuoli mun nänninipukoita. Sitten se suuteli alemmas, napaa, ja mulla lehahti kohdusta ilmaan parvi punaisia joutsenia. Ne jätti jälkeensä leijailevia sulkia. Sitten pamahti raketteja ja mun kohtu oli sauna ilmiliekeissä.

Amalia katsoi mua alta kulmien ja kysyi, haluunko mä koko hoidon.

Mä olin jo vastaamassa, kun mun päässä pimeni. Mun verkkokalvoille läjähti kuva neitsyt Mariasta ja kirkon kattokruunuista ja porukoiden ylpeästä katseesta, kun mä astelen kulkueessa niiden penkkirivin vierestä.

Ja siitä mun rippipapin hymystä, kun mä imin sen kyrpää viisitoistavuotiaana.

Seuraavassa mielikuvassa Jeesus heristää mulle sormeaan, Jumala pudistelee päätään neitsytenkeleidensä ympäröimänä.
Mua melkein oksetti. Pyhä Henki sukelsi mun vaginaan ja teki siitä yhtä kuivan kuin maan ennen mannaa.

Mä nousin, käännyin ja kävin istumaan sängyn laidalle. Tuijotin seinää, ristin mun kädet ja jalat.

Mitä nyt, Amalia kysyi.
Ei mitään, mä sanoin.
Kyllä jotain, se intti.
Se tuli ja istui mun viereen, otti mun leuan sormiensa väliin. Käänsi ja katsoi suoraan syvälle.
Sä voit puhua mulle, se sanoi hiljaa.
Älä vittu koske, mä sanoin.
Se laski mun leuasta hitaasti irti, mutta katsetta se ei siirtänyt.

Mun ajatus juoksi. Se harhaili mun rippipapissa, siinä vanhassa likaisessa ukossa, joka ohjasi mut makuuhuonemaailmaan vähän turhan aikaisin ja vähän turhan lainvastaisesti.

Kai mä olin uhri, mutta mun pään sisällä kaikki oli mun syytä. Mä olin vietellyt sen saatanan ukon... Tai jotain. Ei kai se muuten olisi vetänyt sen kättä mun alushousuihin.
Mä olin ollut ihan pieni ja tosi viaton, autuaan tietämätön jumalan lapsi ja kuulias lapsenraamatun suurkuluttaja. En mä edes tajunnut huolestua, kun mua käskettiin polvistua. Rippipappi saarnasi sen tyhjässä toimistohuoneessa, että se voisi siunata mut aivan erityisellä, Jumalan tahtomalla tavalla.

Ja mä ajattelin että sen kyrpä mun suussa tekisi musta vanhurskaan ja taivaan isästä ylpeän ja tyytyväisen. Että jos tää oli herran tahto niin sitten imetään. Ja mä muistan sen ilmeen. Ahnaan ja liimaisen, jotenkin himon tahmentaman.

Kun se sai sepaluksensa kiinni, se ilmoitti, että mä olin vietellyt sen.

Että mä olin tehnyt suuren synnin, eikä mun kannattaisi kertoa siitä kenellekään jos mun kasvot oli mulle kalliit. Se saarnasi, että pahimmassa tapauksessa kukaan ei haluaisi mennä mun kanssa naimisiin ja mun lähimmäiset hylkäisi mut silkasta häpeästä. Taivaaseen kun ei nyt päästetty huoria, huorintekijöitä tai viettelijöitä. Ensimmäinen korinttolaiskirje.

Mä en ollut koskaan tuntenut oloani niin hämmentyneeksi, häpäistyksi ja petetyksi. Mutta en mä kertonut kellekään. Mä uskoin, koska siihen mut oli opetettu. Kyseenalaistaminen, epäileminen tai haastaminen ei kuulunut meidän kristilliseen kasvatukseen.
Mut oli opetettu nielaisemaan jonkun toisen pureksima heinä. Sellainen lammas mä olin. Ja nyt mä sain oksentaa sitä bakteeripaskaa ulos ihan huolella.

Mulla oli ollut päällä pinkit legginssit ja valkoinen t-paita. Ja ne oli edelleen jossain mun vaatekaapin kätköissä.

Mä heräsin mun ajatuksista, kun Amalia ravisteli mua. Mä katsoin sitä ja tunsin, kuinka se tyhjä möykky mun sisällä velloi ja väänsi ja liikutteli lonkeroitaan.

Se kysyi mitä mä ajattelin.
Mä sanoin että mä haluan kotiin.

Amalia ajoi mut kotiin sinä iltana.

Se katsoi, kun mä kaivelin mun vaatekaappia, heittelin toppeja ja farkkuja sängylle ja lattialle.

Ihan siellä perällä ne kyyhötti mytyssä. Ällöttävät, likaiset, kielenpinkit legginssit ja spermanvärinen t-paita. Mä heitin ne vaatteet olalle, tartuin Amaliaa kädestä ja vein sen olkkariin. Siellä mä tuikkasin ne legginssit ja paidan leivinuuniin.

Me katsottiin, kun lieskat imi niitä vaatteita, otti suuhunsa niitä ja nielaisi. Mä kuvittelin mun rippipapin kasvot niihin liekkeihin. Sen kyrvän kun se laukesi. Mä kuvittelin kuinka sen lähmäinen hymy hävisi liekkeihin, mä näin kuinka sen sperma sihisi atomeiksi. Ja mun teki mieli huutaa ja raivota, kertoa sille miten se tuhosi mun teiniyden siinä saatanan kopissa, miten se repi multa mun viattomuuden ja miten se käytti hyväkseen mun lapsenuskoa. Mun teki mieli huutaa sille, miltä siellä helvetin liekeissä tuntuu. Että onko kuuma.

Amalia kertoi myöhemmin, että mä olin puristanut sen kättä niin kovaa, että siltä oli lähtenyt tunto.