Sadetanssija

Sikaritarina

Kassu oli juonut. Se istui laiturilla muistilehtiö sylissään ja kirjoitti. Tuuli vinkui korvissa, lokit kirkuivat taivaalla. Viinipullo seisoi vieressä tyhjennettynä.

Rakkaus on kuin sikari
Se maistuu riippuvuudelta
Ja palaa nopeasti loppuun

Kynä pysähtyi paperilla. Kaikki mitä oli sanottavana oli nyt kirjoitettu.

Kassu rojahti selälleen laiturille. Selkään sattui, kylmät laudat painoivat rankaa. Mutta taivas oli kaunis. Vaaleanpunaiset pilvet liilalla pohjalla. Se kohta, josta aurinko oli mennyt, oli toiveikkaan keltainen.

Eevi olisi voinut sanoa jotakin tullessaan, mutta astui hiljaa laiturille. Lauta naurahti, vesi alla loiskahti Eevin painosta. Kassu nosti ja käänsi päätä hitaasti.

- Mitä helvettiä?

- Moi sullekki.

Eevi ohitti Kassun ja istui päätyyn vastapäätä. Jätkän vihreät silmät kiersivät ja kaarsivat, vaihtoivat epäuskoisina suuntaa ja palasivat aina uudelleen samaan paikkaan.

Muistilehtiö lepäsi edelleen Kassun sylissä. Eevi vilkaisi sitä. Se tiesi kaiken siellä lukevan, vain uusimmat sivut olivat tuntemattomia. Kassu kirjoitti usein rakkaudesta.

- En ymmärrä miks sä aina etit mut käsiis, Kassu laskeutui takaisin makuulle. Sen katse ei ollut enää Eevissä. - Ihan ku mä vielä merkkaisin sulle jotain.

Eevi tuhahti.

- Ei se sitä oo.

- No mitä se sit on?

- Mul on vaa tylsää.

- Ja siinäkö kaikki?

- Siinä kaikki.

Eevi ravisti viinipullosta viimeiset pisarat kurkkuunsa. Sitten se keikautti päänsä taivaalle.

- Kelaatsä ikinä meitä enää?

- Tyhmä kysymys. Tietysti kelaan.

- Mitä meistä sä kelaat?

Kassu oli hiljaa pitkään. Se punnitsi humalaisessa mielentilassa sanojaan. Se ei halunnut paljastaa liikaa, muttei liian vähääkään. Silti se halusi puhua totta. (Toleranssi ei kuitenkaan kokonaista viinipulloa kestänyt.)

- Kaikkee. Sitä mitä meist ois voinu tulla, villii seksii ja sitä miks kohtalo erotti meijät, meijän vitun maanisia riitoja, kännäilyjä ja sitä ku luulin et petit ja niin edespäin.

Eevin kultaiset hiukset näyttivät taianomaisilta hämärässä. Sotkuinen silmämeikki, renkulakorvakorut, yhä samat punaiset converset. Kaikki oli kuin vuosi sitten, kaikki oli samaa vanhaa unta. Romanssia, joka ei lopu, vaikka sen fyysiset rajat ovat tulleet vastaan. Ikuista paloa, himokemikaaleja aivoissa.

Eevi hymyili.

- Suutele mua, jos haluut mut takas.

Kassu nosti tummia kulmiaan. Sen ruskea tukka roikkui kiharoina otsalla. Sänki oli kasvanut hieman. Se hieroi leukaansa.

- Halu ja sitoutuminen on eri asioita, Kassu sanoi. Se ei tehnyt elettäkään suudellakseen Eeviä. - Mä en halua enää pelkkää halua, mä haluun enemmän. Jos sä haluut olla mun kans nyt, saat olla mun kans loppuelämäs.

Kassu ei edes ehtinyt ajatella, kun Eevi suuteli jo. Heidän huulensa ja hengityksensä puhuivat omaa kieltään, intiimiä kiihkoisaa kieltä. Humalaista tunnustelua, toisen uudelleenopettelua. Kassun kädet kävivät Eevin vyötäisillä ja Eevin kädet hieroivat Kassun selkää. Jostain syystä hienoisessa hiprakassa vanha suhde tuntui uniikilta unelmalta, vaikka se oli mennyt perseelleen vuosi sitten.

Eevi riisui paitansa ja veti housunsa alas. Se hyppäsi pommilla veteen alasti ja sai Kassun tekemään samoin.

Viinipullo keikahti laiturilta kumoon ja kieri veteen. Taivas hämärtyi tähtien alla. Eevi nousi laiturille paljaana ja näytti merenneidolta. Samalta merenneidolta, kuin silloin vuosi sitten.

Rakkaus on kuin sikarilaatikko -
Sen sisällön määrä ja laatu vaihtelee
Mutta sama vankka rakenne pysyy